Niin sanottu kunniaan liittyvä väkivalta on yleistynyt Suomen maahanmuuttajien keskuudessa.

Asiasta kertoi vuoden lopulla Yle Uutiset. Ihmettelin, että muussa mediassa uutinen kertautui – jos kertautui – vain pikku maininnalla.

Helsingissä monikulttuuristen perheiden naisten avunpyynnöt ovat viime vuoden aikana kuitenkin kaksinkertaistuneet, ja myös Helsingissä sijaitsevaan Monika-turvataloon otettiin asumaan huomattavasti edellisvuotta enemmän maahanmuuttajanaisia ja -tyttöjä. Heitä oli yritetty pakottaa naimisiin, pahoinpidelty tottelemattomuudesta, uhattu ruumiinvamman tuottamisella, tai jopa tappamisella.

Samaisessa Monika-talossa huhutaan, että Suomessa olisi jo tapahtunut niin sanottuja kunniamurhia. Suomen poliisi ei vahvista huhuja, mutta myöntää, että uhkailu ja muu väkivaltainen käytös on tiettyjen maahanmuuttajaryhmien parissa lisääntynyt. Poliisi ei ainakaan toistaiseksi pidä asiasta tilastoa – miksiköhän? – ja pääteltävissä on, että vain hyvin pieni osa kunniaväkivallasta tulee ilmi.

Suomen toisen sukupolven maahanmuuttajat alkavat olla juuri siinä iässä, parikymppisiä naimaikäisiä, että tilanne tullee jatkossa näkymään nykyistä selvemmin.

Tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ovat kauhistuttavimmillaan tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen eli ympärileikkaus. Aiheesta keskusteleminen tuntuu Suomessa olevan edelleen vaikeaa; länsinaapurissamme kantaa on otettu islamilaistaustaisten maahanmuuttajatyttöjen sukuelinten silvontaa vastaan maan ylintä johtoa myöten.

Tulva-lehden vuodenvaihteen numeron haastattelussaan maahanmuuttoministeri Astrid Thors myöntää, että naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvät asiat ovat se kohta, jossa suomalaisten ja maahanmuuttajien arvot saattavat hyvinkin olla törmäyskurssilla. Thors toteaa, että meillä Suomessa maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvien säädösten taustalla on pyrkimys vaikuttaa myös sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiseen.

–Lakien sukupuolivaikutusten suhteen vaaditaan valppautta, jottei hyvä tarkoitus kääntyisi itseään vastaan, Thors toteaa.

Mitä tämä tarkoittaa? Ja mitä tapahtuu todella?

Itse ainakin haluan ehdottomasti kyseenalaistaa niin sanotun kunniaväkivallan ja tyttöjen ympärileikkaukset ja soisin, että suomalainen media ja älymystö kokisi tärkeäksi jakaa faktoja ja keskustella näistäkin asioista tutkivan journalismin kriittisyydellä ja rasismin leimoja pelkäämättä.

Meidän tulisi rohkeasti kyseenalaistaa sellainen kulttuurirelativismi, joka ei kyseenalaista uskonnollisia lakeja. Tunnettu tutkija ja ”One Law for All”-aktivisti Muriel Seltman totesi hiljattain:

– What can be more racist than laying down different standards for different people in different societies? This is what is racist – not the criticism of barbaric practices.

Anja Snellman
Kirjailija