Miten revetä sosiaaliseen mediaan, kun tosielämässä on tarpeeksi tekemistä? Turha kysymys, sillä sosiaalinen media on osa tämän päivän tosielämää.

Sosiaalisen median voittokulku on yksi verkkomaailman tuoreista ilmiöistä, jonka tekniseen alustaan ja sovelluksiin viitataan toisinaan web 2.0 -käsitteellä. Sosiaalinen media eli yhteisöllinen media on tullut voimalla muun muassa yhteydenpidon ja viihtymisen välineeksi. Se palvelee erilaisia yhteisöjä ja niiden välistä vuorovaikutusta.

Moni työnantaja ja työntekijäkin pohtii otsa kurtussa suhtautumista sosiaaliseen mediaan: meneekö aikaa hukkaan vai taipuvatko uudet sovellukset työyhteisöjen hyötykäyttöön.

– Mikä tahansa uusi, iso asia tai muutos herättää hämmennystä ja epätietoisuutta. Nyt eletään vielä murrosvaihetta: sosiaalisen median välineissä luodaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä ja kuulua verkostoihin, kuvailee luova johtaja Katri Lietsala Gemilo Oy:stä.

Kun hän ryhtyi vuonna 2006 tutkimaan sosiaalista mediaa ja sen käytön motiiveja, ei ollut yhteisiä käsitteitä tai määritelmiä tuoreelle ilmiölle, vaikka yhteisöllisiä sovelluksia käytettiin jo vilkkaasti. Tutkimusprojekti osallistuvasta taloudesta Tampereen yliopistossa toi Lietsalalle innostavan työtilaisuuden, tietämystä ja yritysidean. Nyt hän toimii sosiaalisen median ja verkkosovellusten konsulttina. Alan yrityksiä on syntynyt Suomeen, samoin tutkimuskenttä on monipuolistunut.

Taulukko - Esimerkkejä sosiaalisen median sovellusalueista, käyttötavoista ja välineistä

Viidakossa tavataan ja viihdytään

Vaikka sosiaalinen media mielletään usein nuorten välineeksi, sitä käyttävät kaikki ikäluokat, tosin eri välineiden kohde- ja käyttäjäryhmät eroavat. Käytön yleistymisestä huolimatta sosiaalisen median käsite on julkisessa keskustelussa usein yhä hämärä. Toisaalta sosiaalisen median oletetaan usein olevan yhtä kuin Facebook, toisaalta monet keskustelevat eri foorumeilla, ovat mukana postituslistoilla, hakevat tietoa Wikipediasta, tilaavat uutisia RSS-syötteillä ja soittavat Skype-puheluja tiedostamatta olevansa mukana sosiaalisessa mediassa.

Sosiaalisen median käyttäjämääristä Suomessa on arvioita, muttei tarkkoja lukuja: esimerkiksi Facebookia käyttää arviolta yli miljoona suomalaista, Twitteriä muutamia tuhansia, blogeja on yli kolmekymmentätuhatta. Olivatpa lukemat mitkä tahansa, kasvavat joukot liikkuvat virtuaalisten yhteisöjen ja tiedonjakamisen kehittyvällä kentällä.

Jokaiselle jotakin, tänään ja huomenna

– Sosiaalisen median työkaluja on tuhansia ja kenttä elää jatkuvasti. Uusia sovelluksia ja ominaisuuksia tulee ja samalla jotain poistuu. Välineiden luokittelut auttavat hahmottamaan laajaa kenttää, vaikka eri välineiden ominaisuudet ja käyttötavat ovat osin päällekkäisiä, toteaa Lietsala.

Hänen mielestään tärkeä osa sosiaalisen median viehätystä on nopeus ja helppokäyttöisyys. Lisäksi siinä yhdistyy yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Lietsala kuvaa nykyistä verkkomaailmaa reheväksi viidakoksi, jossa monet kukat kukkivat, jotkut kuihtuvat.

Tekniikka luo puitteet moneen käyttöön

Sosiaalisen median perusluonteeseen kuuluu, että käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa sekä tuottavat ja muovaavat sisältöjä verkkoympäristössä. Rajallisen tuottajajoukon sijaan kuka tahansa voi nykyään tuottaa ja julkaista aineistoa verkkoon. Sosiaalisen median työkalut ja käyttötavat nivoutuvat elämäntavan ja kulttuurin muutokseen sekä tekniikan kehitykseen: kannettavat laitteet, nopeat tietoliikenneyhteydet, helppokäyttöiset palvelut ja ohjelmistot ovat tuoneet verkonkäytön osaksi arkea ympäri vuorokauden.

Punnitse tarpeet ja hyödyt

Lietsala rohkaisee työyhteisöjä ja muita organisaatioita ottamaan selvää eri sovelluksista, suunnittelemaan ja tekemään strategisia linjauksia. Hän ehdottaa pienin askelin etenemistä, sillä liiassa innostuksessa piilee yliampumisen riski.  

– Yksittäisen organisaation ja käyttäjien tarpeet ratkaisevat, mikä palvelee parhaiten. Pitää olla ensin tavoitteet, mitä halutaan tehdä, sitten arvioida omat resurssit ja sen jälkeen valita sopivat työkalut ja opastaa tekijät niiden käyttöön eikä mennä tekniikka edellä, sanoo Lietsala.

Sosiaalinen media soveltuu esimerkiksi nopeaan, tiiviiseen tiedottamiseen ja markkinointiin, vaikkapa kampanjoiden osaksi sekä keskustelun seuraamiseen ja herättelemiseen. Sen kautta voi hakea jatkuvaa, entistä laajempaa näkyvyyttä ja tunnettuutta sekä pyrkiä tavoittamaan uusia ryhmiä. Sen sijaan yksittäisen asiakkaan tai jäsenen palvelu ei kaikistellen toimi verkossa yhtä hyvin kuin henkilökohtaisesti.

Jos teet, tee kunnolla

Jollei organisaatiolla ole resursseja ottaa todella haltuun työkaluja, se voi tyytyä seuraamaan valikoituja foorumeja.

– Jos lähtee mukaan, välineen ja osallistumistavan valinta on tärkeää. Jatkuvuus ja palvelun käyttövarmuus pitää varmistaa. Tee tietoinen valinta, milloin toimii ulkopuolisen omistama sivusto ja milloin tarvitaan sovellus, jonka omistaa itse, muistuttaa Lietsala.

Sosiaalisen median kentällä ei pidä unohtaa tekijänoikeuskysymyksiä eikä tietosuojaa. Ulkopuolinen, kansainvälinen palvelu ei välttämättä ole käytettävissä luotettavasti päivittäin, vuoden tai parin päästä ei ehkä lainkaan. Sen vuoksi työorganisaation keskeiset työkalut ja sisällöt on hyvä pitää omissa käsissä.

Keskustelu on hyväksi

Lietsalan mukaan ei kannata pelätä keskustelua, sillä asiakkaat ja jäsenet puhuvat joka tapauksessa. Mielipiteiden kartoittaminen antaa eväitä toiminnan kehittämiseen. Työyhteisön, työryhmän, järjestön tai sen toimielimen sisäinen keskustelu, työskentely tai ajatustenvaihto voidaan tarvittaessa rajata sen sisäiseksi. Mutta esimerkiksi blogia ei voi jättää ilman kommentointimahdollisuutta tai tekee hallaa perusidealle.

Perinteiset työkalut kulkevat uusien välineiden rinnalla, mutta muuttuvassa roolissa. Entistä avoimempi ja yhteisöllisempi työtapa yleistyy. Lietsala ennakoi, että muistelemme pian huvittuneena, miten työprojektin tiedostot ja keskustelut joskus muinoin piileksivät yksittäisen ihmisen tietokoneella tai sähköpostissa.

Oppimiseen varattava aikaa

Lietsala painottaa, että sosiaalisen median opiskelu vaatii aikaa. Vähemmän vakavakin käyttö totuttaa uusiin työkaluihin. Työyhteisöjen pitää sopia sosiaalisen median käytön tavoitteista, tavoista ja vastuunjaosta. Työnantaja voi työnjohto-oikeuden perusteella joko sallia tai kieltää sosiaalisen median käytön työpaikalla. Ohjeistukset vähentävät epätietoisuutta. Esimerkiksi valtion hallinnon viestintäsuosituksen osaksi on tulossa sosiaalisen median ohjeistus, joka julkaistaan kohdakkoin.

Ihmisten vuorovaikutusta ja yhteistyötä

Verkko on lähtökohtaisesti vuorovaikutuksellinen media, mutta nyt se on enemmän käyttäjien hallussa kuin koskaan ennen. Tämä huolestuttaa monia, mutta Lietsala pitää esimerkiksi hallitsemattomuuden pelkoa osin liioiteltuina.

 – Käyttäjä valitsee, mitä sisältöjä hän jakaa ja kenelle sekä mitä seuraa. Sosiaalisen median luonteeseen kuuluu sallivuus ja kohteliaisuus. Kanssakäyminen on valtaosin asiallista ja rakentavaa, vaikka leimahduksia välillä sattuu. Samat lainalaisuudet toimivat sosiaalisessa mediassa kuin muussa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, katsoo Lietsala.

– Yleensä syy on palvelussa tai tuotteessa, jota on vara parantaa eikä sosiaalisessa medissa, jos palaute ei olekaan ylistävää, Lietsala lisää.

Luovaa ja iloista työpanosta

Epäilevä tuomas voi nähdä yhteisöllisyyden korostamisessa ovelan kaupallisen juonen: luodaan kuluttajille tarve hankkia vimpaimia ja laitetaan heidät tuottamaan sisältöjä – vieläpä ilmaiseksi. Lietsala ei kuitenkaan pidä kaupallisuutta peikkona. Hän arvostaa avoimen tuotekehityksen ja talkoistamisen käyttäjälähtöisyyttä esimerkiksi palvelujen ja tuotteiden kehityksessä.

– Harvalla on aikaa turhuuksiin, vaan sovelluksista täytyy olla iloa tai hyötyä. Yhteisöllisesti tuotettu StarWreck - In the Pirkinning- elokuva on loistava esimerkki tästä. Iso joukko oli tekemässä vuosikausia yhteistyötä ilmaiseksi. Suurin osa osallistui, koska siitä oli iloa, korostaa Lietsala.

Artikkeli on julkaistu Akavalainen-lehdessä 1/2010

Lisätietoja:

Avainsanoja: sosiaalinen media, yhteisöllinen media, osallistuva talous, sosiaalinen kirjanmerkki, tägit, joukkoistaminen, talkoistaminen, käyttötuotanto, tuottajakuluttaja, vertaistuotanto, kansalaisjournalismi, vertaismedia, osallistuva media

Lietsala, Katri & Sirkkunen, Esa (2008): Social Media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampere: University of Tampere Hypermedia Laboratory Net Series 17

Janne Matikainen (2009): Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009.