Uudet johtamisteoriat syntyvät yleensä taloustaantumien vanavedessä, kun vanhoilla opeilla ei enää pärjätä. Johtamista ja jaksamista pitkään tutkineet Mikko Luoma ja Tuomo Alasoini odottavat jo malttamattomina johtamisen uutta tulemista.

Suomalainen johtaminen näyttäytyy Johtamistaidon Opiston toimitusjohtajalle, KTT Mikko Luomalle hybridinä, johon on otettu ripaus historiasta, toinen tarinoista ja valtaosa on valunut kahdenkymmenen vuoden aikana pohjoisamerikkalaisista teorioista.

– Meillä näkyivät vahvasti 1970-luvun energiakriisin jälkeen organisaatiokulttuuriin mukaan tulleet yhteisöllisyys, laatu ja tiimit. Seuraavalla vuosikymmenellä innostuimme osaamisesta ja oppimisen merkityksestä. Tämä vaihe on jäänyt päälle. Puhumme paljon osaamisen johtamisesta, vaikkei osata välttämättä määritellä, mitä se voisi olla.

Sanotaan, että maailma on taloudellistunut, ja siksi talouden mittarit värähtävät aina, kun jotain merkittävää tapahtuu. Notkahdukset ovat kuitenkin aina myös mahdollisuus uuteen.

– Ennen kuin nousemme tästä lamasta, tulee johtamiseen jotakin uutta, joka pyrkii korjaamaan aiemman maailman tekemiä virheitä. Kun menee riittävän huonosti, johtajat ovat nälkäisiä kaikelle uudelle. Seuraavaksi väkevä johtajuus antaa piupaut innovaatiohömpötykselle.

Luoma korostaa, ettei ole oikeaa tai väärää johtamisoppia.

– Viisas hyödyntää kulloinkin tarvittavia oppeja. Nyt voisi olla taas käyttöä 1950-luvun opeille. Eikä uudenlaista johtamista pitäisi rajoittaa vain yrityksiin, vaan käyttää laajasti yhteiskunnassa.

Työyhteisön neljä tunnetilaa

Luoma haluaisi nähdä enemmän johtamista työyhteisön tunnetilojen mukaan.

– Johtajan tehtävä on tunnistaa työyhteisön tunnetila ja vaikuttaa siihen positiivisella tavalla, sillä ihminen on aina notkein osa kaikissa organisaatioissa.

Kaikkein raskainta työyhteisölle on pysähtyneisyyden tila, jossa ei ole suuntaa eikä halua uudistua. Johtajan tehtävänä on kaivaa esille muutoshinku, jotta väki haluaa mennä eteenpäin.

– Tämä on äärimmäisen negatiivinen kierre ja silloin yleensä puuttuu luottamus. Haluaisinkin kysyä, hallitseeko tämä tila nyt yhteiskunnallista ajatteluamme.

Toinen tunnetila on lepokitka-areena, eli suunta on kyllä selkeä, mutta hinku puuttuu ja haasteet saatetaan kokea suuriksi.

– Johtajan on johdettava silloin niin, että liikahdus tapahtuu.

Kiehuntatilassa hinku on kova, mutta suunta ei ole selkeä. Tällainen tila saattaa yllättää, kun tapahtuu pitkään odotettu johtajanvaihdos ja ollaan kärsimättömiä.

– Vallalla voi olla monia käsityksiä suunnasta, joten johtajalta tarvitaan malttia. Työyhteisö voi olla kuin painekattila, jonka energia kanavoituu jopa sabotaasimaisesti.

Viime vuosina paljon ihannoitu flow-tila ei ole sekään pitkän päälle toivottava.

– Heittäytymisen tila on tavoittelemisen arvoinen, mutta pitkään jatkuessaan se on hyvin kuluttava. Johtajan onkin osattava saattaa työyhteisö flow-tilaan ja taas pois siitä.

Johtaminen mukaan hallitusohjelmaan

Luoma pitää suomalaisen johtamisen kehittämistä niin tärkeänä, että hän nostaisi sen mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

– Hallitusohjelmaan pitäisi kirjata selkeä halu rakentaa Suomea paremmaksi johtamisen avulla. Silloin olisi myös pakko pysähtyä miettimään toimia ja ymmärrettäisiin, että vastuu kehittämisestä on paitsi yksittäisillä johtajilla myös omistajilla.

Pessimistiksi hän ei tunnustaudu, päinvastoin.

– Olemme yksi EU:n kehitysmyönteisimpiä maita. Kuinka hyviä sitten voisimmekaan olla johtamisen kehittäjinä? Yhteisillä julistuksilla ja kannusteilla pystymme saamaan aikaan sen, että organisaatiot innostuvat ja hyvästä johtamisesta voi tulla kansallinen voimavara.

Tekesin teknologiajohtaja, VTT Tuomo Alasoini veti projektipäällikkönä Työelämän kehittämisohjelmaa. Hänestäkin 1990-luvun lama uudisti työelämää ja ajattelumalleja, mutta sitten unohduttiin nyhräämään.

– Samoilla opeilla jatkettiin yksi vuosikymmen, eikä välttämättä enää pärjätä kovassa kilpailutilanteessa. Meillä jäätiin nyhräämään prosessien kanssa, kun olisi pitänyt miettiä tulevaisuuden haasteita ja uudistaa liiketoimintaa tulevaa varten.

Innovaatiopuhe kyllästyttää Alasoiniakin.

– Kun uusia johtamiskirjoja lukee, haukotus pääsee aina, kun innovaatioista puhutaan. Minua häiritsee se, että innovaatioista puhutaan aina huippuyksiköiden yhteydessä, eikä oppivana organisaationa, joka pystyy uudistumaan.

Voimattomuus uhkaa

Uudistumista kyllä tarvitaan, sillä suomalaisten mielestä työnteosta hävisi mielekkyys, vaikka tutkimusten valossa työolot eivät sinänsä ole huonontuneet.

– Ympäristö on ennakoimattomampi ja vaatimusten hallitseminen vaikeampaa. Jos esimiestyö ei ole tukevaa, valmentavaa ja kannustavaa, ihminen jää yksin ja siitä seuraa voimattomuutta.

Alasoini pelkää, että suomalaiselta on viety edellytykset tuntea onnistuneensa.

– Kun kontrollia lisätään eikä työntekoa tueta, ihmiselle tulee riittämättömyyden tunne. Jos positiivinen visio tulevaisuudesta katoaa, ihminen saattaa vain keskittyä miettimään, miten voi edes jotenkin välttää totaalisen epäonnistumisen.

Alasoini uskoo, että jatkossa esimies ei voi enää auttaa isoa joukkoa ihmisiä.

– Vaikka itseohjautuvuutta korostetaan, ihmiset tarvitsevat esimiestukea työympäristössä, joka on vaikeasti hallittava, perustuu verkostoihin ja jossa tilanteet muuttuvat nopeasti.

Esimiestyöstä tulee haastavampaa, ja sen arvostuksen pitäisi nousta.

– Aiemmin arvostettiin esimiesten asiantuntijuutta ja ihmissuhdetaitoja. Nyt esimieheksi ei enää hakeuduta, koska ei haluta uhrautua ja luopua omasta asiantuntijuudesta. Esimiehiksi voikin nyt hakeutua vääränlaisia ihmisiä.

Organisaatiot kaipaavat hänen mukaansa innostavia päämääriä, joihin voi sitoutua. Johtamisen Alasoini näkee muuttuvan dialogisemmaksi.

– Yhdessä mietitään, miten tavoitteista selvitään ja millä resursseilla. Tärkeäksi nousee pohtia pelisääntöjä, arvoja ja toiminnan tarkoitusta, kun etsitään yhteistä ymmärrystä.

Alasoinikin uskoo EU:n tuovan suomalaiseen työelämään vakautta.

– Toisaalta kaipaan globaalia säätelyä, jonka avulla hyvä johtajuus voisi levitä.

Suomalainen työelämä näyttäytyy hänelle vuosikymmenen päästä hyvinkin erilaisena.

– Nyt ajetaan alas julkisen sektorin työpaikkoja, ettei työvoimapula haittaisi aikanaan yrityksiä. Kuitenkin nuoret opiskelevat sellaista, minkä kysyntä on perinteisesti ollut julkisella puolella. Selvimmin tämä koskettaa juuri yhteiskuntatieteilijöitä.