Neuvottelukierros julkisella sektorilla oli tällä kertaa monella tapaa poikkeuksellinen ja hankala. Ensimmäisenä saatiin aikaan sopimus kuntasektorilla ja ennen pääsiäistä hyväksyttiin myös valtio- sekä yliopistosektorien neuvottelutulokset.

Valtio uhkasi lomarahojen leikkaamisella

Jo syksyllä valtiotyönantaja esitti neuvottelujen aloittamista tarjoten palkkojen nollakorotusta ja lomarahojen leikkaamista eli siis miinusmerkkistä sopimusta. Tähän asetelmaan jäätiinkin paikalleen vuoden vaihteeseen asti. Pitkään valtiolla työskennelleiden mieleen tuli eittämättä edellinen lama ja sen yhteydessä menetetty kesätyöaika.

Vuoden alkupuolellakin neuvottelujen eteneminen oli hidasta, ja vanhan sopimuksen päätyttyä tarvittiin vielä aikaa ja kovaa työtä, ennen kuin uusi neuvottelutulos oli valmis signeerattavaksi. Lakkovalmiutta jouduttiin nostamaan, ja siihen työhön osallistuivat kiitettävästi virastojen paikalliset lakko-organisaatiot.

Neuvottelutulos työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa saavutettiin lopulta maaliskuun 7. päivän iltana.

Sopimus on kaksivuotinen 1.3.2010–29.2.2012. Se on irtisanottavissa vuoden kuluttua.

Yleiskorotus on 1.3.2010 lukien 0,55 prosenttia ja virastoerä 1.9.2010 0,43 prosenttia. Neuvottelut erän osalta voidaan aloittaa välittömästi tai siirtää syksyyn.

Lisäksi sovittiin, että palkkausjärjestelmien valmistelu tulevissa valtion hallinnon uudistuksissa aloitetaan heti siitä tehdyn hallituksen päätöksen jälkeen. Mikäli palkkausjärjestelmästä ei saada sopimusta uuden viraston perustamiseen mennessä, sovitaan välitilanteen järjestelmästä. Mikäli uusi vpj on riittävän pitkällä, sovitaan sen käytöstä karkeana järjestelmänä.

Nyt kokeillaan myös kolmea uutta työaikamuotoa: pidennettyä, yksilöllistä ja tiivistettyä. Kokeilu on voimassa sopimuskauden. Kummallakaan osapuolella, työnantajalla ja virkamiehellä/työntekijällä, ei ole velvollisuutta eikä oikeutta sanottuihin järjestelyihin, vaan niiden käyttöönotto perustuu keskinäiseen sopimukseen.

Pidennetyssä työajassa yksilötasolla voidaan sopia pidemmästä työajasta maksimissaan 40 tuntiin viikossa saakka. Kuukausipalkkaus maksetaan viikoittaisen säännöllisen työajan ja sovitun viikoittaisen työajan mukaisella suhteella korotettuna.

Yksilöllisen työajan käytöstä voidaan sopia tehtävissä, joita tehdään pääosin muualla kuin varsinaisella virka- tai työpaikalla. Työnantaja täsmentää tätä varten asianomaisen virkamiehen tai työntekijän työn tavoitteet ja työtehtävät sekä seuraa niiden toteutumista. Virkamies/työntekijä pitää työaikakirjanpitoa tekemistään työtunneista ja huolehtii työajan tasoittumisesta säännölliseksi viikoittaiseksi työajaksi.

Tiivistetyssä työajassa säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että viikoittaisen säännöllisen työajan työtunnit tehdään joko viikoittain tai sitä pidempänä ajanjaksona etukäteen siten, että esimerkiksi viikoittain yksi työpäivä voidaan antaa vapaaksi. Työtuntien kerryttämisessä ja vapaaksi antamisessa tulee käyttää työaikapankkia.

Niin sanottu isäkuukausi piteni 24 arkipäivään ja nyt myös ottoisällä on oikeus palkalliseen kuuden arkipäivän isyysvapaaseen ja palkalliseen, enintään 72 arkipäivää kestävään vanhempainvapaaseen. Lisäksi sairaan lapsen hoidon järjestämiseen tarkoitettu palkallinen tilapäinen hoitovapaa pitenee nykyisestä, enintään kolmesta työpäivästä enintään neljään työpäivään.

Yliopistot – annetut lupaukset olivat unohtua!

Akavalaisessa neuvottelutoiminnassa yliopistosektori kuuluu vuoden vaihteen muutoksen jälkeenkin julkisen sektorin neuvottelujärjestön JUKOn piiriin, vaikka työnantajatahoa edustaa nyt EK:n jäsenjärjestö Yksityisen Opetusalan Liitto.

Uusimuotoisten yliopistojen työehtosopimuksesta alettiin käydä neuvotteluja jo syksyllä. Neuvottelut venyivät kuitenkin niin pitkälle, että siirryttiin sopimuksettomaan tilaan, jossa ei edes jälkivaikutuksena ollut voimassa kollektiivisopimusta.

Uuden työnantajatahon tavoitteena oli, toisin kuin valtiovalta oli lakia säätäessään luvannut, muuttaa sopimuksia ja huonontaa työntekijöiden työsuhteen ehtoja radikaalisti. Tämän torjumiseksi nostettiin yliopistoissa työtaisteluvalmiutta ja ehdittiin antaa työtaisteluvaroitus. Valtion neuvottelutuloksen syntyminen auttoi ratkaisua yliopistopuolellakin, ja sen jälkeen neuvottelutulokseen päästiin parin päivän sisällä.

Sopimus on kaksivuotinen ja voimassa 1.3.2010–29.2.2012. Vuodelle 2010 on sovittu 0,98 prosentin suuruisesta palkankorotuksesta 1.11.2010 alkaen. Se sisältää yleiskorotuksen 0,4 prosenttia sekä palkkausjärjestelmän kehittämiseen kohdistettavan järjestelyerän 0,58 prosenttia. Lisäksi maksetaan kuukausipalkasta laskettava 5,5 prosentin suuruinen kertaerä marraskuun palkanmaksun yhteydessä.

Vuoden 2011 palkankorotuksista neuvotellaan helmikuun 2011 loppuun mennessä. Jos korotuksista ei päästä sopimukseen, sopimus on irtisanottavissa päättymään 28.2.2011.

Muun muassa työnantajan esittämät sairausajan palkan heikennykset ja työnantajan määräämät joustot yleiseen työaikaan saatiin torjutuiksi. Palkkausjärjestelmä säilyy nykyisen kaltaisena. Neuvottelutulos mahdollistaa kuitenkin sen, että paikallisesti palkkausjärjestelmästä voidaan ottaa käyttöön omia sovellutuksia. Sopimukseen saatiin myös valtion sopimuksen mukaisesti palkallinen isyysvapaa kuudelta päivältä sekä palkallisen tilapäisen hoitovapaan pidennys neljään päivään.

Tuloksen syntymiseen vaikutti ratkaisevasti kentältä saatu tuki ja jäsenten varautuminen työtaisteluun.

Kunnat – yhdenvertaisuuden periaate

Kuntasektorin neuvottelujen poikkeuksellinen piirre oli niin sanotun Tehy-pöytäkirjan olemassaolo, jossa tehyläisten palkoista oli sovittu vuoden 2011 loppuun. Pöytäkirja aiheutti jo edellisen sopimuskauden aikana keskustelua työntekijöiden/viranhaltijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Muun muassa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen oli todennut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja tasa-arvovaltuutetun rikkoneen yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa Tehy-pöytäkirjan valmistelun yhteydessä.

Vaikeiden neuvottelujen jälkeen päästiin neuvottelutulokseen kuitenkin jo helmikuun alussa. JUKO hyväksyi sen 10.2. ja sopimus allekirjoitettiin 15.2.

Sopimuskausi on 1.2.2010–31.12.2011. Palkankorotuksista sovittiin ainoastaan ensimmäiselle vuodelle. Vuoden 2011 korotuksista sovitaan kyseessä olevan vuoden alussa, ja jos tällöin ei päästä yksimielisyyteen, sopimus on irtisanottavissa päättymään 28.2.2011.

Neuvottelutulos ei sisällä yleiskorotuksia, vaan vuoden 2010 palkankorotukset ovat järjestelyerät samapalkkaisuuden ja tuloksellisuuden edistämiseksi. Erä samapalkkaisuuden edistämiseksi tulee voimaan 1.2.2010. Samapalkkaisuuserän mukaiset palkankorotukset ovat erisuuruisia eri ammattiryhmillä ja eri sopimusaloilla. Erään käytetään 0,4–0,8 prosenttia sopimusalan palkkasummasta, KVTES:n osalta 0,8 prosenttia. Koko kunta-alan palkkasummasta erän kustannusvaikutus on 0,75 prosenttia.

Hinnoittelemattomille ryhmille sovittiin 1.2.2010 lukien paikallinen järjestelyerä, joka on suuruudeltaan 0,5 prosenttia hinnoittelemattomien palkkasummasta.

Tuloksellisuuden edistämiseen liittyvä järjestelyerä maksetaan 1.9.2010. Se on suuruudeltaan 0,7 prosenttia. Sen käyttäminen päätetään paikallisesti, ja sen toteutuminen edellyttää mukanaoloa tuloksellisuushankkeissa. Erä on vastaava kuin Tehy-pöytäkirjassa.

Sopimuskaudelle sovittiin kaksi KVTES-sopimuksen kehittämiseen liittyvää työryhmää. Toinen niistä käsittelee palkkausmääräyksiä ja toinen työaikamääräyksiä.

Mitä opittiin?

Tilanne julkisen sektorin neuvotteluissa on parin viimeisen kierroksen aikana selvästi kiristynyt. Hyvien tai kohtuullistenkin sopimusten aikaansaaminen vaatii yhä enemmän työtä. Silloin siinä tarvitaan paitsi selkeitä tavoitteita ja hyviä neuvottelijoita, myös kentän taustatukea. Parhaimmatkaan voimat neuvottelupöydässä eivät voi mitään, ellei heillä ole tarvittaessa näyttää takanaan oleva painostusvoima. Nyt heillä sitä oli, joten vielä kerran kiitos paikallisille työtaisteluorganisaatioille ja niiden rakentajille!

Ajankohtaista tietoa www.sval.fi ja www.juko.fi