Sunnuntai 05.02.2012

-
8.12.2011 Wanhojen Maistereiden Kiltaan uusi jäsen
-
8.12.2011 Liitto sai viestintäpäällikön
-
8.12.2011 Valtuusto on puhunut
-
8.12.2011 Jäsenmaksun voi pian maksaa e-laskuna
-
8.12.2011 Koulutusta luvassa lisää ensi vuonna

Edelliset haastattelut:
Häirintäkierre pilaa työyhteisön
10.6.2010 | Päivi Kapiainen-Heiskanen | Luettu 1678 kertaa - 1 kommentti

Jos työpaikkahäirintä etenee oikeuteen asti, tapahtumat ovat jo vanhoja ja oikeudenkäynti voi olla korkeintaan laastarilappu. Tärkeämpää olisi pysäyttää työyhteisön sisäinen sopankeitto ajoissa ja ennakoiden, asianajaja, varatuomari Kaija Kess muistuttaa.
Työpaikkahäirinnän ongelmiin asianajaja, varatuomari Kaija Kess perehtyi törmätessään erittäin vaikeaan kiusaustapaukseen. Vaikka kiusaamista väitetään usein tyypilliseksi naisvaltaisilla työpaikoilla, Kess on nähnyt tosi rankkoja miesten välisiä tapauksia.
Neljä asiantuntijamiestä, kaksi esimiestä ja kaksi alaista häiritsi toisiaan ristiin. Kierre paheni. Esimiesten esimies kuittasi tilanteen, että aikuisten miesten on pystyttävä selvittämään itse välinsä. Lopulta kaikki joutuivat pois työelämästä, yksi kuoli, toiselta meni mielenterveys ja kaksi joutui eläkkeelle ennen virallista eläkeikää.
– Tässä tilanteessa autoritäärinen ylin esimies halusi pitää omat kulissinsa pystyssä, eikä nähnyt tilanteen vakavuutta, vaikka työterveyshuolto ja juristi vetosivat toimenpiteiden puolesta.
Työoikeuteen työnantajan näkökulmasta erikoistunut Kess alkoikin miettiä, miten tällaisia tragedioita voisi ehkäistä ennalta. Nykyään hän neuvoo ja konsultoi esimiehiä ennakkoon.
– Monilla työpaikoilla halutaankin ennakoida asioita, vaikkei mitään akuuttia olisi menossa. Jos tilanne on akuutti, silloin yleensä mukana on työterveyshuolto ja myös minä.
Kess on huomannut, ettei organisaatiotyyppi sinänsä lisää ilmiötä tai suojele siltä.
– Enemmän asia on ihmisestä ja persoonista kiinni.
Joissain työyhteisöissä kiusaamista työstetään kiusaamalla muita.
– Kaipaisin lisään neutraalia kohteliaisuutta työpaikoille.
Häirinnän motiiveja löytyy monenlaisia. On kateutta, halua kanavoida muihin omaa elämäntuskaa tai peilata omia elämänkokemuksia.
– Tosin aina on niitäkin, joiden mielenrakenne ja tapa toimia tuottaa ongelmia, mutta heitä ei voi muuttaa. Joudummekin päättämään, suojaammeko häntä vai työyhteisöä. Voikin edellyttää, että johto hahmottaa tilanteen ja toimii topakalla otteella niin, että ilmiö saadaan kuriin.
Työpaikkakiusaamista tai –häirintää on se, että työyhteisön jäsen joutuu jatkuvan ja tarkoituksellisen häirinnän kohteeksi, siitä on hänelle negatiivisia seuraamuksia tai hän syrjäytyy työyhteisöstä. Kess painottaa sanaa jatkuva.
– Yksi vahinko tai kerran tapahtuva huono käytös ei vielä ole häirintää. Aikuisten ihmisten pitää myös osata antaa anteeksi, eikä alkaa heti melskata. Meistä kullakin on omat tyylimme, taustamme ja erilaiset päivämme. Satunnaiset ja tahattomat loukkaukset pitää ymmärtää ja antaa anteeksi.
– Joskus joku ei kielloista huolimatta lopeta, vaan saa siitä pikemminkin voimaa. Tiedän tapauksen, jossa tällainen henkilö talutettiin poliisipartiossa pois työpaikalta, koska hän hämmensi asiakkaita, eivätkä työt voineet jatkua, kun hän oli paikalla.
Sairauslomien pitäisi herättää
Pitkittyneen häirinnän merkkejä ovat sosiaalinen eristäminen, sanattomat loukkaukset, mustamaalaus, työtehtävien hankaloittaminen ja fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen.
– Kun kostonkierre alkaa, vain hyvin vahva ihminen voi saada sen poikki. Usein ihminen ei uskalla puolustautua ja syrjäytyy. Tämä näkyy toistuvina, lyhyinä sairauspoissaoloina erilaisista psykosomaattisista syistä.
Auttaisi, jos esimies tai hänen esimiehensä kysyisi, onko työyhteisössä jotain, mikä aiheuttaa sairausloman tarvetta.
– Esimiehet voivat olla aina yleisesti kiinnostuneita työyhteisön tilasta, eikä silloin mennä yksityisyyden suojan puolelle.
Vaikeinta on saada kontakti hiljaisiin vetäytyjiin, jotka uupuvat ja oireilevat.
– Oireilu voi levitä, kun muut tietävät siitä ja pelkäävät joutuvansa itse uhriksi. Usein kiusaaja–kiusattu -asetelma lukkiutuu ja sitä käytetään hyväksi pelkoa aiheuttamaan.
Kierteen voi katkaista häirintäilmoituksella.
– Puhtaisiin tunnepurkauksiin esimiehen on vaikea puuttua. Häirintäilmoituksessa kuvataan, kuka, mitä, missä, milloin ja miten. Esimies voi sen pohjalta selvittää asiaa ottamatta kantaa. Toista osapuolta kuullaan ja tutkitaan, onko muutakin näyttöä. Lopulta tilanne ratkaistaan eli päätetään, tuleeko varoitus vai sovitaanko asioille jokin seuranta.
Erilaisia sanktioita on useita. Häirinnästä voidaan antaa suullinen tai kirjallinen varoitus. Kun yksi varoitus on annettu, sitä voidaan myöhemmin käyttää irtisanomisen perusteena.
– Yksi kirjanpitäjä vaihtoi työpaikkaa vieden mukanaan hyviä asiakkaitaan. Uudessa yrityksessä asiakkaat annettiin muille ja hän sai toisarvoisia tehtäviä. Lopulta esimies sanoi, että sinut otettiin tänne vain vanhojen asiakkaiden vuoksi, tee siitä johtopäätöksesi. Henkilö joutui välittömästi psykoosiin, irtisanoutui ja joutui pitkälle sairauslomalle. Henkilön katsottiin irtisanoutuneen työnantajasta johtuneesta syystä, ja hän palasi entiselle työnantajalleen työhön.
Kess korostaa, että ihmiset ovat sikäli raadollisia, että myös häirintäilmoituksia tehdään joskus häirintätarkoituksessa.
– Halutaan tuhota toisen ura. Esimerkiksi syytös seksuaalisesta häirinnästä on hyvin tehokas. On myös ihmisiä, joilla on taipumus uhriutumiseen. He tekevät jatkuvasti ilmoituksia saadakseen empatiaa, sympatiaa ja vaikka helpompia työtehtäviä, kun ´on muutenkin raskasta´. Ilmoitukset ovat kuitenkin epämääräisiä, eikä niissä ole sisältöä. Häirinnän selvittelyyn menee aikaa, ja henkilö pääsee keskipisteeksi.
– Leima voi olla todella raskas. Jos sen saa esimies, se voi torpetoida hänen työnsä.
Työ ei ole valtapeliä varten
Alaistaitoihin kuuluu ymmärtää, että esimiehen tehtävä on antaa työkäskyjä ja valvoa, että sääntöjä noudatetaan. Uusi ilmiö on, että työkäskyistä on alettu tehdä häirintäilmoituksia.
Hoitolaitoksessa jaettiin maanantaisin keittiövuoro jokaiselle vuorollaan. Yksi hoitajista sai sen riideltyään viikonloppuna miehensä kanssa, piti sitä kiusaamisena ja ilmoitti jäävänsä sairauslomalle.
– Työnjohdollinen määräys ei oikeuta palkalliseen poissaoloon ilman sairautta. Jos työpaikka suostuu tällaiseen, muita kohdellaan epätasa-arvoisesti.
2000-luvun puolivälissä voimaan tullut työturvallisuuslaki toi fyysisen työturvallisuuden rinnalle työhyvinvoinnin, jonka sisältö on vieläkin monille pitkään esimiehinä olleille vieras.
– Fyysinen työturvallisuus alkaa olla meillä suhteellisesti ottaen kunnossa. Työpahoinvointia ja siitä aiheutuvaa sairastelua on tilastojenkin valossa paljon. Monet suomalaiset menettävät myös mielenterveysongelmien takia työkykynsä.
Kaija Kess arvioi, että vaatimus tehokkuudesta on osaltaan muuttanut työelämää.
– Tehokkuus on tullut myös julkiselle puolelle. Pysyvä tehokkuus voi kuitenkin kummuta vain hyvästä työyhteisöstä. Tehokkuuden jatkumo on meillä uusi asia.
Hän näkisi työelämässä myös enemmän kohteliaisuutta.
– Karuja tekoja ja kissan nostamista pöydälle selitetään sillä, että jonkun on pakko ottaa asia esille. Tätä käytetään myös vallan välineenä sen sijaan, että asioista keskusteltaisiin kohteliaasti. Kun mukana on toista loukkaava elementti, silloin se muuttuu häirinnäksi.
Hän toivookin enemmän keskustelua hyvistä esimies- ja alaistaidoista.
– Esimiesten on vaikea kasvattaa työyhteisöä. Alaisten pitäisi olla itse itseään kannattavia ja ymmärtää toinen toisiaan.
– Monet esimiehet valittavat, että heitä eristetään ja työtä hankaloitetaan. Tästä voi tulla työyhteisön ajanvietettä, mutta se laskee tehokkuutta ja voi saada asiakkaat tai omistajan leimaamaan esimiehen taidottomaksi.
Yksi näin kohdeltu esimies oli siinä tilanteessa täysin avuton, eikä ymmärtänyt ottaa yhteyttä omaan esimieheensä. Hän jäi lopulta sairauslomalle, mutta kuntoutui ja ennen paluutaan otti asian johdon kanssa esille. Johto teki henkilöstösiirtoja ja esimies pystyi palaamaan tehtäviinsä 1,5 vuoden raskaan kauden jälkeen.
– Häirintäväite ei ole tuomio, vaan selvittämisen alku. Molempia osapuolia on kuultava. Esimiehen oikeudet ja velvollisuudet tulevat työturvallisuuslaista ja ovat raskaita.
Jos työyhteisöstä tulee häirinnän ja valtapelin pelikenttä, se on todella vakava paikka.
– Silloin myös tarkoitus eli asiakkaat kärsivät. Jos ongelma on vaikkapa opettajakunnassa, nuoret kärsivät. Siksi oma sisäinen sopankeitto on saatava poikki.
Nuoret tuovat hyviä tapoja mukanaan
Myös määräaikaisia työntekijöitä pitää kohdella asiallisesti. Häirintäkielto koskee myös sijaisia ja nuoria.
– Joissain laitoksissa on perinne, että nuorille annetaan tympeimmät työt, kohdellaan ylimielisesti, eikä tervehditä. Se on täysin vastoin lakia. Jos emme suojaa heikoimmassa osassa olevia, ja vakinaiset työntekijät antavat sen jatkua, luomme kiusaamisen ytimen.
Kessa uskoo, että nuoret muuttavat työelämää kohteliaammaksi.
– He oppivat koulutuksessa asiakaspalvelua ja työyhteisötaitoja. Heistä raakuus ja epäkohteliaisuus on huonoa käytöstä. He oppivat käyttäytymään hyvin asiakkaita ja toisiaan kohtaan. Heillä on oikea ote.
Vaikka Euroopan työolotutkimuksessa 2008 Suomi nousi työpaikkahäirinnän kärkimaaksi, Kaija Kess ei ole toivoton.
– Koska olen juristi, olen realisti. Olen nähnyt, että häirintäasioiden kanssa voidaan päästä eteenpäin, kun esimies on liikkeellä varhaisessa vaiheessa.
Miten toimia?
Työpaikkahäirintään kannattaa puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mitä nopeammin asiaa ruvetaan selvittämään, sitä ovat paremmat mahdollisuudet ongelman ratkaisemiseen. Lisäksi on myös tärkeää dokumentoida ja yksilöidä häirintätilanteet. Ilman näitä yksilöityjä tietoja häirintätilanteita voi olla vaikea tunnistaa ja niihin puuttuminen on hankalaa.
Häiritsijälle kannattaa kertoa selvästi, että ei hyväksy tämän toimintaa ja kehottaa häntä lopettamaan. Voit myös pyytää työkaveria tai esimiestä kertomaan asiasta. Voit pyytää vaikka, että en halua, että minulle huudetaan tai kiroillaan, minusta juoruillaan tms.
Tilanteesta voi kertoa omalle esimiehelleen tai jos hän on häiritsijä, hänen esimiehelleen. Työturvallisuuslainsäädännön nojalla työnantajalla on velvollisuus puuttua häirintään siitä hetkestä eteenpäin, kun työnantajan edustaja saa tällaisesta häirinnästä tiedon. Jos esimies ei ryhdy toimiin tilanteen korjaamiseksi ja häirintä jatkuu, vastuu siirtyy ylemmälle esimiehelle, työnantajan edustajana toimivalle työsuojelupäällikölle tai henkilöstöpäällikölle.
Työpaikkahäirinnästä kannattaa ilman muuta olla yhteydessä työpaikan työsuojeluvaltuutettuun tai luottamusmieheen/luottamusvaltuutettuun. Joillakin työpaikoilla on myös niin sanottu häirintäyhdyshenkilö, jonka kanssa voi jutella tilanteesta. Lisäksi apua saa työterveyshuollosta.
Mikäli edellä mainituista työpaikan sisäisistä toimista ei ole apua, kannattaa kääntyä työsuojeluviranomaisten puoleen. Vuoden 2010 alusta lukien työsuojelusta vastaavat aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet. Tarvittaessa työpaikkahäirinnän tiimoilta voi olla yhteydessä myös omaan liittoon.
Petri Toiviainen
lakimies
Työpaikkasovittelu antaa uuden työkalun
Sovittelu sopii kaikkiin työyhteisöjen konflikteihin, Lapin yliopistoon aiheesta väitöskirjaansa viimeistelevä Valion koulutuspäällikkö Timo Pehrman sanoo.
1980-luvun puolivälistä rikossovitteluja vapaaehtoisena tehnyt Pehrman on vuosien mittaan luonut mallin työpaikkasovitteluille ja kouluttanut sen pohjalta sovittelijoita.
– Sovittelu ei voi koskaan pilata tilannetta työyhteisössä. Sovittelu on dialogi, jonka lopputulos ei ole ennakolta selvillä, vaan siinä mennään tilanteen ja osapuolten ehdoilla. He etsivät itse ratkaisun tilanteeseen.
Yhteys koulutettuihin työpaikkasovittelijoihin löytyy Sovittelufoorumin kautta.
– Työpaikkasovittelussa on käytössä järeämpi ja perusteellisempi lähestymistapa, vaikka muuten prosessin luonne on samantapainen.
Pehrman harmittelee, että työpaikkasovittelu on työyhteisöissä vielä aika tuntematonta, vaikka se olisi turvallinen keino yrittää katkaista häirintäkierre ajoissa.
– Tärkeää olisi saada jo varhaisessa vaiheessa osapuolet sovitteluun, koska siellä tärkeintä on oppimisen näkökulma eli ihminen muuttuu sovitteluprosessin aikana, Pehrman korostaa.
Maisterilta luulot pois
Olin ollut määräaikaisessa työsuhteessa ennen esikoiseni syntymää, viihtynyt työssäni oikein hyvin ja saanut paljon positiivista palautetta. Palasin työelämään perhevapaan jälkeen, kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikan eräästä sosiaalialan laitoksesta.
Ilo vakituisen, joskin matalapalkkaisen, työn löytymisestä vaihtui pian äimistykseksi, kun huomasin joutuneeni osaston esimiehen ja hänen sihteerinsä maalitauluksi. Työpaikkailmoituksessa haettiin korkeakoulututkinnon suorittanutta, mutta osoittautuikin, että pelkkä luku- ja kirjoitustaito olisivat riittäneet. Päivästä toiseen tein rutiinimaisia toimistotehtäviä hammasta purren enkä purnannut, kun ajattelin työtehtävien kuuluvan perehdytykseen ja johdatuksena vaativampiin tehtäviin. Tutkinnolleni ei annettu mitään arvoa - päinvastoin tuli tunne, että tässä naisvaltaisessa yhteisössä asiasta kannatti olla ennemmin ihan hiljaa.
Esimies ei juuri koskaan edes tervehtinyt ja alusta alkaen hän suhtautui minuun kylmäkiskoisesti ja vähättelevästi. Sihteeri puhui pahaa selkäni takana kollegoille, ja hänet esimies laittoi sanansaattajaksi milloin mihinkin ikävään palautteeseen. Milloin olin jäänyt lomalle väärään aikaan, milloin kävin syömässä väärään aikaan. Erehdyin hakemaan talon sisällä vaativampaan tehtävään. Kun esimieheni sai asiasta tiedon, hän otti minut puhutteluun ja kysyi suoraan, että millä lihaksilla kuvittelin saavani paikan. Ensimmäinen ja viimeinen ”kehityskeskustelu” sujui samassa hengessä.
Työssäkäynti alkoi muodostua henkisesti rankaksi, kun juuri kenenkään kanssa ei voinut puhua kiusaamisesta. Onneksi toiselta osastolta löytyi vähän vastaavassa tilanteessa oleva uusi työntekijä, joka oli joutunut oman esimiehensä kiusaamaksi. Etsimme molemmat kuumeisesti uutta työtä ja psyykkasimme toisiamme jaksamaan siihen asti, kun uusi työ löytyy.
Voi sitä ilon päivää, kun sain uuden työpaikan ja kiikutin irtisanoutumislapun esimiehen pöydälle. Loppujen lopuksi sain pönkitystä rytätylle itsetunnolleni, kun selvisin hienosti psykologisista testeistä ja pääsin valitsemaan kahden työpaikan välillä. Enpä olisi kuvitellut tulevani kiusatuksi mutta näköjään kaikki on elämässä mahdollista ja uuteen työpaikkaan mennessä ei voi tietää, mihin käärmeenpesään astuu.
1,5 vuotta henkistä pahoinvointia työssään kokenut
Oletko sinä kokenut vastaavaa? Jatka keskustelua verkkolehdessä osoitteessa www.valtiotieteilija.fi
Reilu Peli – koulutusta epäasialliseen kohteluun
Työpaikkakiusaaminen on valitettavan tavallinen ilmiö nykypäivänä. TJS Opintokeskuksen työelämän koulutuksissa aihe on noussut toistuvasti esille ja sitä on työstetty. Niinpä TJS Opintokeskukselta on valmistunut nyt uusi koulutuskokonaisuus, Reilu Peli, epäasiallisen kohtelun käsittelyyn.
TJS tarjoaa aiheesta syksyllä 2010 koulutusta, jota saa myös tilauskoulutuksena. Koulutuksissa käsitellään epäasiallisen kohtelun tunnistamista ja ennaltaehkäisyä sekä tilanteiden selvittelyä työpaikoilla.
Ammattijärjestöjen asiantuntijoille, työsuojeluvaltuutetuille ja luottamusmiehille järjestetään syksyllä koulutuksia aiheesta. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: toimisto@tjs-opintokeskus.fi tai (09) 229 3030.














alainen | 14-04-2011
esimieheni ei enää soittele ollenkaan minulle mutta muille työntekijöille kyllä selkäni takana sovitaan uusia asioita joita muut työntekijät tietävät. aikanaan uusille työntekijöille olin työnperehdyttäjä ja olen opettanut 4 uutta työn tekijää. nyt viime aikana esimies eim edes ole ollut yhteydessä minuun vaan laittanut uudet 4kpl muiden opetukseen. koen että esimies kiusaa minua ja minun työvotivaatiotani. myös esimieheni on jäänyt valhettelusta useita kertoja kiinni ja jättää hoitamatta asioitaan mitä hänelle kuuluu.meidän firmassa ei ole työsuojeluvaltuutettua eikä luottamusmiestä vaikka on n.40 työntekijää. valitukset joita on tehty ko-firmasta ei päädy meille työntekijöille esim. työsuojeluhallinnosta on käyty dsiellä mutta ei meille kerrota mitä ratkaisuja on tehty.
Kirjoita uusi kommentti