Tulevaisuudessa työn mielekkyys korostuu. Samoin valinnan vapaus ja työn ja muun elämän tasapaino. Työn uudet arvot vaativat myös uusia rakenteita. Mitä nopeammin pystymme uusimaan työmarkkinat, sitä paremmin pystymme takaamaan suomalaisten hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn.

Hyvä työ on mielekästä. Työntekijä sekä antaa että saa. Työltä vaaditaan yhä ennemmän: haasteita, vaikutusmahdollisuuksia, hyvää työyhteisöä. Kun työ on arvostettua, siihen on myös helppo sitoutua. Työ ei ole pelkkää työtä, eikä raha ainoa korvaus. Kuitenkin juuri työn mielekkyyden kokemus on laskenut huolestuttavasti koko 2000-luvun. Yksi tärkeimpiä tekijöitä matkalla hyvään työhön on esimiestyö ja johtamiskulttuuri. Hyvän työn näkökulmasta hierarkkiset organisaatiot ovat historiaa. Nyt edellytetään uutta avointa johtajuutta ja vastuun jakamista. Esimiestyön heikkous onkin suomalaisen työelämän häpeäpilkku.

Epämääräinen turvattomuus on ominaista tämän päivän työelämälle. Turvattomuutta eivät koe ainoastaan irtisanotut, lomautetut ja työttömät. Turvattomuutta kokevat myös sadattuhannet pätkätyöläiset ja nuoret, jotka eivät ole edes vielä astuneet työelämään. Työmarkkinoilla tyypillinen työsuhde on vakituinen, kokopäiväinen ja työtä tehdään yhdelle työnantajalle työpaikalla. Kun yhä useampi tekee pätkätöitä, toimeentulo hankitaan monesta lähteestä ja töiden välinen työttömyys voi kohdata jokaisen meistä, on tässä selkeä ristiriita. Joustoja tarvitaan, mutta vastaavasti on lisättävä myös turvallisuutta.

Työsuhdeturva ei ole ainoa turvallisuustekijä uudessa työyhteiskunnassa. On myös kehitettävä työllisyysturvaa, ja järjestelmän eri osien on pystyttävä käsittelemään elämän monimuotoisuutta ilman tuskaa ja byrokratiaa. Taiteilijat ovat työelämän ongelmien edelläkävijäjoukko. He tekevät taidetta vapaina taiteilijoina, eli työllistyvät omassa työssään. Harva taiteilija pystyy hankkimaan koko toimeentulonsa taiteesta. He voivat olla väliaikaisesti työsuhteessa opettajina, luennoitsijoina tai vaikkapa siivoojina. Jos lisäksi kuvataiteilija myy töitään, katsotaan hänet yrittäjäksi. Mitkään työmarkkinoiden luokitukset eivät sovi heihin. Heidän elämänsä on jatkuvaa taistelua byrokratiaa vastaan, samanaikaisesti kun haluamme kehittää luovaa taloutta.

Tulevaisuudessa joudumme yhä useammin vaihtamaan työpaikkaa. Ammatit vanhenevat. Vaatimukset muuttuvat. Se ei välttämättä ole huono asia. Se voi antaa mahdollisuuden nähdä elämää eri näkökulmista ja kehittää omaa tietotaitoa uusia haasteita vastaavasti. Mutta se vaatii muutoksia työelämän rakenteissa. Työstä työhön mahdollisimman nopeasti on tavoite, jota näiden rakenteiden tulisi edistää. Työttömyys on siten vain kahden työn välinen välitila. Työttömään ei tule lyödä työttömän leimaa, se voi kohdata ketä tahansa. Luovassa taloudessa on välitilat ja hetken joutilaisuus hyödynnettävä hengähdystaukoina ja uudistumisena. Järjestelmämme absurdein kysymys tänään on, koska taiteilija on työtön. Vastaus on ei koskaan, mutta taiteilijoille tulee turvata toimeentulo myös töiden välillä.

Kirjassani ”Uuden työn politiikka” olen hahmotellut tätä työelämän rakenteiden perusremonttia. Uuden työn politiikan punainen lanka on raja-aitojen murtaminen. Kynnys työstä sisään ja ulos matalammaksi! Jäykille työmarkkinoille lisää joustoa ja turvaa! Ennenkaikkea tarvitaan lisää luottamusta kaikilla tasoilla. Sille on tehtävä tilaa, mutta se on myös ansaittava.

Tarja Cronberg
Kirjoittaja on entinen työministeri, joka on juuri julkaissut kirjan uuden työn politiikasta