Ikää käytetään hyvänä syntipukkina, jonka alle peittyy työpaikan ongelmia, kuten huonoa töiden organisointia, epäreilusti jaettuja työtehtäviä tai kehnoja tietokoneohjelmia. Ikääntyminen leimaa varsinkin vanhempia naisia, joita ei haluta enää kuunnella. Näin sanoo ikästereotypioista väitellyt Sari Irni.

Pankin johtotehtävissä toimiva nainen luonnehtii vanhempia miehiä mukaviksi, mutta vanhemmissa naisissa on hänestä kireyttä, joka voi johtua vaihdevuosista. Ravintola-alan esimiehen mukaan yli 45-vuotiaat naiset kohtelevat muita ihmisiä kauhealla tavalla.

-Haastatteluissa tuli esiin oletuksia, että ikääntyminen muuttaa naiset ryhmänä hankaliksi ja ärtyisiksi. Eräässä uutisoinnissa väitöskirjani tutkimustuloskin kääntyi niin, että vanhemmat naiset ovat nyt todistetusti kiukkuisia. Pointtihan on, että kyse on ikään liittyvistä kyseenalaisista oletuksista ja stereotypioista. Esimerkiksi vaihdevuodet eivät haittaa valtaosaa naisista. Ne ovat lähinnä kulttuurinen selitys, Åbo Akademin tutkija Sari Irni sanoo.

Parempi selitys voi olla, että pätkätöitä tekevät nuoret eivät tohdi tuoda esiin epäkohtia. On pakko olla joustava, ettei työpaikka mene alta. Eläkeikää lähestyvät uskaltavat avata suunsa, minkä vuoksi heillä on vaara leimautua hankaliksi. Irni huomasi myös, että vanhemmille naisille kertyy ylimääräisiä työtehtäviä, jotka voivat aiheuttaa heissä tyytymättömyyttä.

-Sillä lailla tämä on sukupuolittunutta, että ikääntyneitä miehiä ei ryhmänä leimata. Heidät osataan nähdä yksilöinä. Ikääntyneen rooliin asettautuminen on helpompaa, koska he ovat usein paremmissa asemissa. Eräs miestoimittaja naureskeli, että nyt voi sanoa ’tuoppas nuoremmakses kahvia’.

Moni mitätöi itse itseään

Ikä saatetaan ottaa selitykseksi myös silloin, kun ei jakseta tai osata.

-Väsymys tulkitaankin ikääntymisestä johtuvaksi – ei siitä, että tehdään 12-tuntisia työpäiviä. Kokeneilla asiantuntijoilla on osaamista, jonka vuoksi töitä kertyy. Näin oli eräällä pankkitoimihenkilöllä, jolle asiakkaat mielellään hakeutuivat. Kun hän väsyi, hänen taitojaan ja osaamistaan ei arvostettu vaan hänet siirrettiin syrjään. Hän jäi miettimään, mitä muutkin nyt ajattelivat, Irni mainitsee.

Ulkoapäin tuleva mitätöinti voi tarttua ja tehdä epävarmaksi.

-Työntekijä luulee, että ei osaa tai opi, koska on liian vanha. Oikea syy voi olla kehno tietokoneohjelma. Kuvitellaan usein, että tietotekniikka on kaikille nuorille helppoa. Se asettaa nuoretkin hankalaan asemaan. Heiltä saatetaan odottaa liikaa.

Pitkä kokemus tuo arvostusta johtotehtäviin edenneille, mutta ei välttämättä muille. 

– Työntekijöissä kokemus onkin lukkiutunutta tai luutunutta. Kun vanhemmat työtekijät kritisoivat, se tulkitaan muutosvastarinnaksi, ei aktiiviseksi oman työn kehittämiseksi. Kaikki radikaali ja muutokseen tähtäävä määrittyy nuorten ominaisuuksiksi.

-Muutosvastarinnan syyt kannattaa aina selvittää. Taustalla voi olla vaikkapa tieto, että samaa kokeiltiin jo kymmenen vuotta sitten, eikä se toiminut.

Seurauksena voi olla eläkeputki

Tutkimusaineisto perustuu laajempaan tutkimusprojektiin, johon haastateltiin iän ja työn kohtaamisesta yli 56-vuotiaita työntekijöitä sekä luottamusmiehiä ja henkilöstöpäälliköitä kymmenestä eri alan organisaatioista, muun muassa julkiselta sektorilta, rahoitusalalta, teollisuudesta ja mediasta. Yhteensä 60 henkilöä haastateltiin.

-Huolestuttavinta on, että väärät tulkinnat ikääntymisen vaikutuksista estävät korjaamasta todellisia epäkohtia ja näkemästä työntekijöiden taitoja. Näitä oletuksia ja väärinymmärryksiä on taustalla esimerkiksi valinnoissa, joilla työnantajat laittavat ikääntynyttä väkeä pois, Irni epäilee.

Ne myös työntävät valitsemaan oma-aloitteisesti eläkeputken.

– Se voi olla vastarinnan muoto. Ei ole vain niin, että ihmiset väsyvät itse työhön. Uupumuksen ja kyllästymisen taustalla on väsymistä työelämän epäoikeudenmukaisuuksiin, Irni herättelee työurien pidentäjiä.

-Olisi tärkeää, ettei työterveyshuollossakaan selitetä asioita ikääntymisellä vaan kuunnellaan ja mietitään työn kokonaisuutta.

Sukupuoleen kohdistuvat odotukset istuvat tiukassa

Irni tutki myös suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin työpaikoilla. Hän luki noin sata kyselyvastausta ja teki haastatteluja. Niistä ilmeni, että kaikkien oletetaan työssä yhä olevan heteroja, vaikka Suomessa on vähintään satatuhatta homoa tai lesboa. Työntekijän on lisäksi oltava selvästi mies tai nainen, vaikka hän saattaa olla jotakin siltä väliltä. 

Irniä huolestuttaa eniten transsukupuolisten tilanne. Heillä on vaara jäädä kokonaan työelämän ulkopuolelle, sillä asiaa ei tunneta riittävästi edes terveydenhuollossa, vaikka jokaisella on lain mukaan oikeus saada lähete erikoissairaanhoitoon.

-Ongelmana ovat tässäkin väärät ennakko-oletukset. Heteronormatiivisuus on työpaikoilla sokea piste. Ei edes tajuta, kuinka se syrjii. Tietämättömyydellä hukataan valtavasti osaamista ja tuotetaan uupumusta. Ihmiset ovat oikeasti joutuneet vaihtamaan työpaikkaa ja alaa ilmapiirin vuoksi. Jakkupukualoilla sukupuoleen kohdistuvat odotukset ovat usein voimakkaimpia.

Irni huomauttaa, että kyse on paljosta muustakin kuin suvaitsevaisuudesta. Esimerkiksi työtaidoista, yrityksen menestyksestä sekä siitä, että osataan palvella hyvin.  

-Kaikkien tulisi tiedostaa, että asiakas saattaa olla muuta kuin hetero. Muutoin ehkä toimitaan tietämättä epäasiallisesti. Asiallisesti toimivien työtaitoja ei puolestaan ymmärretä arvostaa.

Sari Irnin väitöskirja Ageing Apparatuses at Work tarkastettiin toukokuussa Åbo Akademissa.

Teksti: Ulla Willberg

Artikkeli on julkaistu Akavalainen-lehden numerossa 3/2010.