Liiketalous vaihtui hallintotieteisiin

21.9.2010 | Anneli Frantzén | Luettu 5168 kertaa - 4 kommenttia

Harvalla 26-vuotiaalla on CV:ssään kaksi eri loppututkintoa ja vuosien työkokemus sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta. Vaasalaisella Nina Kujalalla on. Naantalissa syntynyt ja koulunsa käynyt Kujala oli jo suuntaamassa yritysmaailmaan. Kiinnostus julkiseen sektoriin vei hänet kuitenkin hallintotieteilijäksi Vaasan yliopistoon.

Miksi hallintotieteet ja Vaasa?

Minulle oli ollut alusta lähtien itsestään selvää, että hankkisin myös yliopistotutkinnon. Kiinnostuin julkisesta sektorista ja mielessä alkoi välkkyä ura ministeriön virkamiehenä. Päädyin hallintotieteisiin.

Vaasaan taas hakeuduin siksi, että naantalilaisena halusin toiseen merenrantakaupunkiin. Vaasa onkin osoittautunut hyväksi elinympäristöksi. Ostimme alkuvuodesta rivitaloasunnon Gerbyn viihtyisältä asuinalueelta ja työmatkakin taittuu kohtuullisessa ajassa.

Mitä työhösi kuuluu?

Päätehtäviäni ovat yliopiston palkkausjärjestelmäprosessin hallinta, raportointi ja erilaiset kehittämisprojektit. Työ pitää sisällään koulutusta, selvityksiä, tiedottamista, kokouksia ja materiaalien tuottamista. Suuri osa henkilöstöhallinnon työstä tehdään joko muodollisissa työryhmissä ja toimikunnissa tai epämuodollisemmassa tiimissä yksikön oman henkilökunnan kesken. Työ on dynaamista eikä maanantaina välttämättä tiedä, mitä työviikko tuo tullessaan. Minulle tämä sopii hyvin, sillä olen luonteeltani sosiaalinen enkä haikaile rutiinien perään. Tietyt rutiinitehtävät kuuluvat silti työnkuvaan.

Miltä tuntui siirtyä yksityiseltä julkisen sektorin työmaailmaan?

Työskentelin ja opiskelin suunnatakseni yksityiselle sektorille ja vaikka se oli mielenkiintoista, en tuntenut alaa koskaan täysin omakseni. Hallintotieteistä vakuutuin jo opintojen alussa ja lopullinen varmuus syntyi ensimmäisessä harjoittelupaikassani Helsingin kaupungin opetusvirastossa. Opetusviraston laatupäällikkö Leena Oulasvirta oli loistava mentori, jonka kanssa kävimme monia mielenkiintoisia keskusteluja. Sen harjoittelun ja niiden keskustelujen jälkeen olin täysin vakuuttunut ja motivoitunut valinnastani. Sain kokeneemmalta hallintotieteilijältä monia kullanarvoisia vinkkejä, joita olen pyrkinyt noudattamaan omassa työssäni.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta ja mikä haasteellisinta?

Työn vaihtelevuus kokonaisuutena tekee siitä mielenkiintoista ja toiminnan kehittäminen tuo siihen koko ajan uutta sisältöä. Kehittämisessä minua kiehtoo erityisesti kollektiivinen asiantuntijuus. Keskustelut ja tiedonvaihto kollegoiden kanssa tuovat uusia näkökulmia omaankin ajatteluun, jolloin lopputulos on enemmän kuin yksittäisten asiantuntijuuksien summa.

Jatkuva muutos on samalla myös työn suurin haaste. Kaavoihin ei ole varaa kangistua, vaan asioihin täytyy tarttua oma-aloitteisesti. Työ on nopeasyklistä ja ajoittain todella ruuhkaista, mikä edellyttää priorisointikykyä. Lähiajan suuria haasteita yliopiston henkilöstöhallinnossa ovat SAP-toiminnanohjausjärjestelmään siirtyminen ja tulospalkkaus, jota ryhdytään suunnittelemaan tämän syksyn aikana.

Mikä on seuraava tavoitteesi?

En suunnittele tässä vaiheessa jatko-opintoja, vaan haluan nyt hankkia lisää työkokemusta ja syventää osaamistani. Työn kautta oppiminen tuo sellaisia taitoja, joita teoriaopiskelulla ei saavuta. Haluan kehittyä vahvaksi hallinnon ja kehittämisen asiantuntijaksi. Pitkällä aikavälillä toki lisäopinnotkin voivat tulla ajankohtaisiksi lisensiaattityön tai väitöskirjan muodossa. Pyrin myös koko ajan kohentamaan kielitaitoani. Vaasassa asuvana pidän erityisen tärkeänä kehittää ruotsin kieltäni.

Minkä neuvon antaisit opiskelijoille?

Mieti mitä haluat ja ole aktiivinen. Älä tyydy odottamaan valmiita työharjoittelulistoja, vaan ota itse yhteyttä mielenkiintoiselta tuntuviin organisaatioihin. Älä seuraa kaverien tekemisiä, vaan tee omat valintasi. Uskalla vaihtaa paikkakuntaa, jos siltä tuntuu. Ja ennen kaikkea: tee työsi aina täysillä, oli se sitten mitä tahansa. Kova työ palkitaan ja hyvistä tyypeistä pidetään kiinni.

Nina Kujala

• Syntynyt vuonna 1983 Naantalissa.
• Ylioppilas Naantalin lukiosta 2002.
• Tradenomin tutkinto Turun Ammattikorkeakoulusta 2006.
• Hallintotieteiden maisterin tutkinto Vaasan yliopistosta syksyllä 2008.
• Ulkomaankokemus: opiskelijavaihdot Ranskassa ja Australiassa, kaksi kertaa kesätöissä Ruotsissa
• Kesä- ja osa-aikatöissä säännöllisesti vuodesta 1998: myynti- ja toimistotehtävissä, ulkomaankaupan assistenttina ja matkustaja- ja rahtiliikenteen lähtöselvittäjänä.
• Alaan liittyvä työharjoittelu: laatupäällikön assistenttina Helsingin kaupungin opetusvirastossa, henkilöstöhallinnon harjoittelijana Vaasan yliopistossa, jossa lisäksi kaksi määräaikaista työjaksoa.
• Nimitettiin vuoden alussa vakituiseen työsuhteeseen henkilöstösuunnittelijaksi Vaasan yliopiston henkilöstöasioiden yksikköön.
• Avopuoliso Vaasan yliopiston tutkija Harri Raisio, joka väittelee syksyllä hallintotieteiden tohtoriksi sosiaali- ja terveyshallintotieteiden alalta.
• Harrastukset: matkustaminen, lukeminen, kielet, golf ja tennis.

Kommentit

Nina Kujala | 26-10-2010

Hei! En ota muuta kantaa kommentteihin, mutta korjaisin näissä olevan virheellisen seikan. Eli olen opiskellut osittain samanaikaisesti ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa -tein kandin tutkintoa jo ennen tradenomiksi valmistumista, joten en ole Anonymouksen viittaamia maisteri (amk)-tutkinnon suorittaneita. Täydet tutkinnot on siis plakkarissa molemmista! Mielenkiintoinen aihe kyllä, mutta ei vain liity minuun mitenkään.

Anonymous | 20-10-2010

Näitä reippaita ja innostavia juttuja on suhteessa liikaa verrattuna siihen mitä valtiotieteilijän työelämä nykyisin on. Ei tuossa mitään henkilöönmenevää ole ja kauneuskin on aina makuasia. Juttu kertoi tosiaankin "yhden opiskelijan" kokemuksista. Itse en suosittelisi kenellekään alanvaihtoa valtiotieteiden pariin, ellei työpaikka ole jo valmiiksi petattu. Sellaistakin tapahtuu. Ei suosittelisi moni muukaan.

Jos oman ammattialan liiton sivusto on väärä foorumi käsitellä sitä mitä vanhemmalle jäsenkunnalle on mm. näissä tutkintouudistuksissa tehty, niin oikeaa foorumia sitten tuskin onkaan. Jos tuo tutkinnonuudistuksesta huomauttaminen on pilkunviilaamista, niin melkoisesta pilkusta on kyse.

Eli suut suppuun vaan. Miksi antaa vain "maisteri (AMK)" -nimike, annetaan samantien "maisteri". Olen ollut työssä ja opiskellut sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa, ja en voi kuin yleisesti ihmetellä tuota tutkinnon hyväksilukemista.

Gougan | 12-10-2010

"Liiketalous vaihtui hallintotieteisiin" oli reipas ja innostava juttu yhden opiskelijan kokemuksista ja sijoittumisesta työelämään.

Koko "Ura Putkessa" -osion tarkoitus on esitellä erilaisia tarinoita sijoittumisesta opiskelujen jälkeen työelämään. Ja näitä juttuja on varmasti monen opiskelijan tai alaa vaihtavan tai alanvaihdosta miettivän Sval:laisen kiva lukea ihan jo pelkästään ideoiden haalimis- tai samaistumismielessä. Minusta ainakin on kiva lukea tällaisia pirteästi kirjoitettuja, ytimekkäitä tarinoita.

En voi käsittää, että jollakin, kuten nimimerkin "Anonymous" takana kirjoittavalla henkilöllä on tähän artikkeliin liittyen noin suuri tarve viilata pilkkua ja viisastella jutun eri asiayhteyksistä, kyseenalaistamalla jutun uutisarvo.

Väkisinkin tule vaikutelma, että nimimerkillä Anonymous ei itsellään ole käynyt niin hyvä flaksi työelämässä tutkinnostaan/tutkinnoistaan huolimatta ja lisäksi kauniiden naisten menestyminen harmittaa ja tästäkös pitää sitten repiä syvällistä ja avautuvaa tekstiä "kommentit" - osioon.

Toki jokaisella on sananvapaus. Niin myös minulla ja haluankin sanoa, että tämä on ehkä pikkuisen väärä foorumi käsitellä eri tutkintojen sisältöä/arvostusta ja vaipua noin syvälliseen paatokseen. Jos asia noin paljon harmittaa yleisesti, kannattaisiko kirjoittaa aiheesta vaikkapa artikkeli jollakin muulle palstalle tai valtakunnalliseen sanomalehteen? Siellä olisi myös varmasti suurempi mahdollisuus saada aiheesta julkista, avointa keskustelua. Tässä tulee pakostakin mieleen vaan jutussa olevan henkilön tutkintojen ja kommenttien dissaaminen.

Juttu oli kivasti tehty ja oli kiva lukea viehättävän, ikäisekseen kivasti menestyneen nuoren naisen "uratarina". Sen syvällisempää uutisarvoa ainakaan minä en tälle Ura putkessa - jutulle kaivannut.

Anonymous | 28-09-2010

Valtiotieteilijä-lehden uusimmassa numerossa huomioni kiinnitti hallintotieteilijänä artikkeli "Liiketalous vaihtui hallintotieteisiin".

Artikkelissa todetaan, että "[h]arvalla 26-vuotiaalla on CV:ssään kaksi loppututkintoa". Näillä kahdella tutkinnolla tarkoitetaan artikkelissa henkilön tradenomitutkintoa ja hallintotieteen maisterin tutkintoa.

Nykyisen järjestelmän mukaan ammattikorkeakoulututkinto rinnastetaan käsittääkseni kandidaatin tutkintoon. Jutun henkilöllä näyttää siis olevan kandidaatin tutkintoon rinnastettava tutkinto ja tämän pohjalle rakentuva maisterin tutkinto (korjatkaa jos tieto on väärä).

Koska usealla miespuolisellakin henkilöllä on samassa iässä (armeija-ajastaan huolimatta) sekä kandidaatin että maisterin tutkinto, missä on jutun uutisarvo? Jutun tavoitteena arvelisin olevan pyrkimys lisätä jäsenkuntaa rekrytoimalla riveihin myös AMK -tutkinnon suorittaneita henkilöitä.

Monia "vain" ylipiston käyneitä maistereita askarruttaa kuitenkin se laajempi kysymys, kuinka valtaosa heidän henkisestä pääomastaan onnistuttiin jokin aika sitten sosialisoimaan ilman julkista keskustelua. Näin siitä huolimatta että toisenlaisen pääoman (ml. perinnöt ja tuulenpudokkat) omistajien omaisuudensuoja on vahvistunut.

Tuossa henkisen pääoman sosialisoinnissa yliopistotutkinnon suorittaneet henkilöt eivät saaneet vastavuoroista oikeutta lukea kandidaatintutkintoaan esimerkiksi tradenomin tutkinnoksi, vaikka yliopisto-opintojen pohjalta tradenomien (ehkä) hallitsemien teknisten yksityiskohtien omaksuminen on varsin nopeaa.

Myös meneillään oleva ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon yleistäminen "maisteri (AMK)" -nimikevaatimuksineen näyttää käytännössä tapahtuvan ilman julkista keskustelua. Kysymys akateemisen henkisen pääoman suojasta on sivuutettu hokemilla elinikäisestä oppimisesta ja osaamisen vahvistamisesta.

Ammattikorkeakoulusta valmistuneille henkilöille on siis annettu ja annetaan edelleen järisyttävän suuri yksipuolinen etu nykyisillä työmarkkinoilla, jossa haetaan pääosin joko "opisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon" tai "korkeakoulututkinnon" suorittaneita henkilöitä. Näissä karkeloissa voiton vievät tekniset ja kokonaisuutta hahmottamaan kykenemättömät näpertelijät. SAP -järjestelmäosaaminen on tästä mitä havainnollistavin esimerkki. Ajattelevat ihmiset ovat taakka taloudessa, jonka ohjaavia periaatteita ovat oma etu ja korruptio.

Artikkelin mukaan "[t]yön kautta oppiminen tuo sellaisia taitoja, joita teoriaopiskelussa ei saavuta". Tämä on totta, mutta olennaisempaa on ettei suurinta osaa teoriaopiskelussa saavutetuista tiedoista voi saada työelämästä. Ja tässä on asian ydin. Suomi ei ole (enää) tieto- vaan informaatioyhteiskunta. Tietoa edustavat yliopistot ja informaatiota ammattikorkeakoulut. Tieto on todennettua, informaatio ei.

Artikkelin toteamukseen "[k]ova työ palkitaan ja hyvistä tyypeistä pidetään kiinni" huomautan, ettei ensimmäinen väite pidä enää paikkaansa. Toisaalta työlainsäädäntö ei tunne ns. hyviä tyyppejä. Kovan työn tekijöiden ja hyvien tyyppien samastaminen taas olisi todellinen emämunaus.

Mitä seuraavaksi? Avointa keskustelua siitä, mitä suomalaisessa työelämässä tällä hetkellä oikeasti tapahtuu.

Liiketalous vaihtui hallintotieteisiin

Kirjoita uusi kommentti