Keskiviikko 22.02.2012

-
8.12.2011 Wanhojen Maistereiden Kiltaan uusi jäsen
-
8.12.2011 Liitto sai viestintäpäällikön
-
8.12.2011 Valtuusto on puhunut
-
8.12.2011 Jäsenmaksun voi pian maksaa e-laskuna
-
8.12.2011 Koulutusta luvassa lisää ensi vuonna

Edelliset haastattelut:
Ilon kautta
8.12.2011
En minä teihin voi liittyä, kun en ole valtiolla töissä. Enkä edes tee tiedettä. Ja tutkintonikaan ei ole valtiotieteiden maisteri. Harmillisia vastauksia kysymykseen, että oletko harkinnut liittyväsi SVAL:n jäseneksi. Liiton nimi on perinteikäs, mutta monen mielestä harhaanjohtava. Se ei kuvaa meidän yhteiskunta-alan tutkinnon suorittaneiden suurta kirjoa ja monipuolista osaamista. Moni alaa opiskeleva etsii kotiaan toisista liitoista. Ja moni työskentelee yhteiskunnallisella alalla, olematta yhteiskuntatieteilijä.
Liiton valtuusto tekikin viisaan ja kauaskantoisen päätöksen ja päätti muuttaa liiton nimen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:ksi. Uusi nimi on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuonna. Sen myötä toivottavasti yhä useampi löytää meidät kotipesäkseen.
Muutama viikko sitten valittiin myös Vuoden Yhteiskuntatieteilijä. Hän on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori, YTM ja FT Marja-Liisa Manka. Hän on ideoinut työpaikoille työrauhanjulistuksen, nykyiseltä nimeltään työnilonjulistuksen, joka kuullaan seuraavan kerran tammikuussa 2012.
Manka on innostava esimerkki omasta työnilonjulistuksestaan. Hän on
oikeassa siinä, että meiltä puuttuu suosituksia siitä, miten iloita ja nauttia työstä. Vaikka hyvä mieli lisää tutkitusti työntekijöiden hyvinvointia ja kasvattaa työpaikan tuloksellisuutta. Suomalaisille on laadittu suosituksia siitä, miten pitäisi liikkua ja syödä, jotta pysyisi terveenä. Mankan julistama työnilonjulistus kehottaa ottamaan työstä ilon irti. Hän sanookin, että kohtalonomaisen työpahoinvointikeskustelun sijasta pitäisi ryhtyä puhumaan siitä, miten voisimme vahvistaa työyhteisön ja sen työntekijän voimavaroja.
Työnilosta, työssä jaksamisesta ja niiden edellytysten parantamisesta työpaikoilla ei voi puhua liikaa. Vaikka usein peräänkuulutetaan hyvää johtajuutta, voisi sitä itsekin katsoa näin joulun alla peiliin. Olenko ollut rakentava, yhteistyökykyinen, positiivinen kanssatyöntekijä? Tuonko työyhteisöön enemmän hyvää vai kulutanko muiden voimavaroja? Valitanko jatkuvasti, vai yritänkö nähdä myös tilanteiden hyviä puolia? Onko meillä edes joskus kivaa keskenämme töissä?
Ainahan voi tehdä lupauksen, että uusi työvuosi alkaa ilon kautta.
Elina Moisio
Puheenjohtaja














Kirjoita uusi kommentti