Valtiotieteilijät työskentelevät kaikilla eri sektoreilla valtion, kaupunkien
ja kuntien sekä yksityisen työnantajan leivissä. Tittelit ovat usein samoja,
mutta käytännössä työnkuva saattaa erota merkittävästikin.
Usein uravalinta on monien eri tekijöiden summa, mutta joskus
palkanmaksaja valitaan tietoisesti.

Kimmo Lemmetyinen, Eva Roos ja Inka Suhonen tekevät kaikki työtä suunnittelijan tittelillä. Lemmetyisen työnantajana on Turun kaupunki, Suhosen Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera ja Roosin Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta. Miten kolmella eri sektorilla työskentelevien henkilöiden työpäivät eroavat toisistaan? Vastaako työ koulutusta ja työelämän vaatimukset odotuksia?

Kimmo Lemmetyinen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 1981. Lemmetyisen nykyinen työpaikka on Turun kaupungin keskushallinnon Kaupunkitutkimus- ja tietoyksikössä. Keskushallinnon tehtäviin hän siirtyi matkailusihteerin virasta vuonna 1993.

– Päätehtäviämme on tuottaa kaupungin johdolle ajantasaista tietoa toimintaympäristön muutoksista eli antaa kuvaa siitä missä mennään. Toinen osa yksikkömme toiminnasta liittyy kaupunkitutkimukseen. Tehtäviäni johdon tietopalveluasiantuntijana ovat toimintaympäristöä koskevan tiedon seuranta, analysointi ja raporttien tuottaminen päätöksenteon tueksi, tilastoasioiden kansainväliset tehtävät sekä osallistuminen tilastotoimen kehittämiseen.

Julkishallinto luonnollinen valinta

Vastavalmistuneelle Lemmetyiselle julkishallinto tuntui luontevalta työnantajalta. Yksityisellä puolella hän oli aiemmin tehnyt määräaikaisia töitä ja lyhyitä sijaisuuksia.

– Nykyinen työni vastaa koulutustani. Kansantaloustieteen opinnot auttavat hahmottamaan makrotason kokonaisuuksia, matematiikan ja tilastotieteen taidot ovat hyödyksi raporteissa ja analyyseissa. Määrämuotoisten ja -aikaisten raporttien lisäksi työ antaa mahdollisuuden "tähystää" kaupungin toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ja kiinnittää tarvittaessa johdon huomio niihin.

Kolme vuosikymmentä työelämässä ovat kiistatta osoittaneet Lemmetyiselle työkulttuurin muuttumisen. Tämä näkyy erityisesti teknologian kehityksessä.

– Nykyään kaikilla on henkilökohtainen tietokone, ennen "konekirjoitustyöt" oli keskitetty. Jokaiselta vaaditaan ainakin tekstinkäsittelyn, taulukkolaskennan ja esitysgrafiikan alkeiden hallitsemista. Omassa työssäni käytän lisäksi paikkatieto- ja tilastoanalyysiohjelmia. Ohjelmat ja koneet vaihtuvat ajoittain, ja työtä leimaa jatkuva uusien asioiden opiskelu. Tämä on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta toisinaan pohdin, vaihdetaanko koneita ja ohjelmistoja töiden sujumisen vai ohjelmisto- ja laitevalmistajien ehdoilla.

Kaupungin työntekijänä Lemmetyinen on tyytyväinen työnantajansa tarjoamaan koulutukseen. Myös tyky-toiminta on osaavissa ja sopivasti resursoiduissa käsissä.

– Keskustelu pidennetyistä työurista ei – ainakaan tällä hetkellä – huolestuta. Pidän työstäni ja voin nähdä itseni työkunnon kestäessä analysoimassa työllisyys-, väestönmuutos- ja muita kaupunkirakenteen asioita kaupungin keskushallinnossa vielä useita vuosia.

Valtio turvallinen valinta

Eva Roos on Åbo Akademin kasvatteja. Hän on opiskellut niin valtio-oppia kuin julkista hallintoa, saksaa ja ranskaa sekä yhden vuoden myös College of Europessa. Roosin työpöytä on sijainnut helmikuusta 2010 opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikössä, nuorisoasiain neuvottelukunnan suunnittelijana.

– Osallistun lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman seurantaan ja arviointiin yhdessä pääsihteerin kanssa. Tällä hetkellä työn alla ovat uuden kehittämisohjelman valmistelu sekä nuorten hyvinvointi-indikaattorit ja Aloitekanava-palvelun kehittäminen. Yleisemmällä tasolla hoidan muun muassa nuorisoasiain neuvottelukunnan kokousjärjestelyjä.

Roosille julkinen sektori on ollut tietoinen valinta. Ministeriöön siirtymistä edelsi kaksi vuotta kansanedustajan avustajana.

– Eduskuntatyöhön kuului paljon myös lapsi- ja nuorisoasioita, joten oli luontevaa hakea juuri tätä paikkaa. Valtio on tuntunut luontevalta ja turvalliseltakin vaihtoehdolta näin työelämän alkutaipaleella. Olisin voinut kuvitella myös muita sektoreita, jos tarpeeksi mielenkiintoinen ja sopiva työ olisi "tullut vastaan". Nyt minulla ei ole kiire vaihtaa työnantajaa, sillä haluan ensin nähdä ministeriömaailman.

– Koen, että työni on juuri tällä hetkellä minulle sopivin – haastavaa ja mielekästä tiimityötä on ollut tarjolla alusta asti. En kuitenkaan pääse hyödyntämään kansainvälistä koulutustaustaani, tietämystäni ja kielitaitoani yhtä paljon kuin ehkä tulevaisuuden toiveissani on.

Sanottavansa Roosilla on myös vallitsevan työmaailman joustamattomuuteen. Esimerkiksi perheellisille tarjotaan niukasti hyvin toimivia "sekä–että"-vaihtoehtoja.

– Itse olen aina viihtynyt töissä, mutta arvostan myös vapaa-aikaani suuresti. Olen itse aktiivisesti, muun muassa keskustelemalla esimieheni kanssa, pystynyt vaikuttamaan työhyvinvointiini ja tasapainoiseen työnjakoon. Voin hyvin kuvitella tekeväni pidennettyä työuraa, mutta oletan silloin, että työelämä tulee näkyvästi ja tuntuvasti vastaan tarjoamalla joustavampia ratkaisuja.

Roos toivoo, että saa jatkossakin tehdä riittävän mielekästä ja haastavaa työtä.

– Niin kauan kuin työelämä onnistuu osoittamaan työntekijöille, ettei heitä vain kuluteta vaan myös arvostetaan, edellytykset pidempiin työuriin on olemassa. Seuraavat kymmenen vuotta osoittavat, mitä työelämä ja työnantajaosapuoli meille tarjoavat. Sitä odotan ja seuraan nykyistä työtäni ilolla tehden.

Mielekkäät tehtävät valinnan perustana 

Yksityistä sektoria edustava Inka Suhonen viimeistelee graduaan Helsingin valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Sosiaalipsykologin opintojaan hän hyödyntää suunnittelijana Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Eterassa.

– Titteli pitää sisällään muun muassa koulutusten, tapahtumien ja kampanjoiden suunnittelua. Työskentelen muiden työpaikkani työhyvinvoinnin asiantuntijoiden kanssa. Etsimme yhteistyössä asiakasyritysten kanssa heille parhaiten sopivat ja vaikuttavimmat työhyvinvoinnin ratkaisut ja kehittämistoimet. Osallistun myös työhyvinvointitutkimukseen, jolla selvitetään työhyvinvoinnin tilaa eri työpaikoilla.

Suhonen on toiminut tehtävässään nyt viisi kuukautta. Yksityinen sektori on ollut mieluinen valinta, mutta työnantajaa tärkeämmäksi tekijäksi hän nostaa mielekkäät työtehtävät.

– Työni on hyvin vaihtelevaa ja osittain projektiluontoista, joten minulla on aina jotain mielenkiintoista tekeillä. Olen iloinen siitä, että saan tehdä monenlaisia asioita ja työskennellä erilaisten asiakkaiden kanssa. Parasta on yhteistyön tekeminen muiden kanssa. Teen mielestäni koulutustani vastaavaa työtä.

– Opinnoissa olen kartuttanut sekä työni aihepiiriin, työhyvinvointiin, liittyvää osaamista että menetelmäosaamista. Erityisesti tutkimusmenetelmien osaamisesta on hyötyä, muuten tuskin tekisin tutkimusta. Voin keskittyä työssäni sellaisiin asioihin, joihin minulla on erityisesti kiinnostusta ja kokemusta aikaisempien työtehtävieni perusteella. Minulla on hyvä esimies ja tiimi, joiden kanssa voin suunnitella työtäni.

Myös Suhonen näkee työelämän nopean muutossyklin ja tehokkuusvaatimukset. Eterassa tämä konkretisoituu kehitysprojektien suurena määränä ja ripeänä työskentelytahtina.

– Työpaikallani ihmisiin suhtaudutaan ihmisinä, mikä on mielestäni hyvä lähtökohta työhyvinvoinnille. Tulostavoitteista huolimatta ollaan inhimillisiä ja työn tekemisessä on mukana myös huumori. Yleisesti työmaailmassa saisi mielestäni vallita nykyistä pitkäjänteisemmät suunnitelmat. Tuloksellisuuteen ja tehokkuuteen pitäisi pyrkiä yhtä lailla pitkällä kuin lyhyellä tähtäimellä. Esimerkiksi kiireen keskellä pitäisi muistaa ottaa huomioon ihmiset ja heidän jaksamisensa, sillä ilman tekijöitä ei synny tulostakaan.

Suhonen kertoo työskentelevänsä itse sen eteen, että ihmiset jaksaisivat työssään mahdollisimman pitkään, ja hän ajattelee asiaa myös omalta kannaltaan.

– Huolehdin omasta työkunnostani ja ammatillisesta osaamisestani, koska se on tärkeää niin tulevaisuuden kuin nykyhetkenkin kannalta. Haluaisin itse tehdä työtä minua kiinnostavien asioiden parissa mahdollisimman pitkään.