Yksityisellä sektorilla ja kunnissa naisjohtajat ovat edelleen selvänä vähemmistönä.

Keskuskauppakamarin selvitys naisten asemasta suomalaisten pörssiyhtiöiden johtotehtävissä on karua luettavaa. Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtajan Leena Linnainmaan sanoja lainaten tulos on ”kansainvälisesti vertailtuna pohjanoteeraus”: naiset puuttuvat lähes täysin pörssiyhtiöiden liiketoimintajohdosta.

Johtotehtävissä työskentelevät naiset vastaavat yleensä tukitoiminnoista henkilöstö-, viestintä-, lakiasiain- tai talousjohtajana.

– Jos naisia ei nosteta linjajohtoon, on turha odottaa, että naisia nähtäisiin toimitusjohtajina lähiaikoinakaan, Linnainmaa korostaa.

Suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat saivat ainoan naisvahvistuksensa aivan äskettäin, kun Nina Kopola aloitti Suomisen toimitusjohtajana joulukuun alussa.

Naisten osaaminen vajaakäytössä

Keskuskauppakamarin selvitys auttaa puuttumaan niihin käytännön työelämän ongelmiin, jotka vaikeuttavat naisten uralla etenemistä yritysmaailmassa. Julkinen keskustelu pyörii usein pörssiyhtiöiden hallituspaikkojen jakautumisen ympärillä, mutta yhtä tärkeää on ottaa huomioon naisten asema operatiivisessa johdossa.

– Yrityksen mahdollisuudet saavuttaa tavoitteet tai jopa ylittää ne kasvavat, kun käytössä on paras mahdollinen osaaminen. Toistaiseksi naisten osaaminen on vielä vajaakäytössä, toteaa Akavan asiamies Tarja Arkio.

Arkio uskoo, että tasa-arvoasioiden näkyvä edistäminen voi parhaimmillaan vahvistaa pörssiyhtiöiden brändiä ja lisätä houkuttavuutta sijoituskohteena, erityisesti yksityisten sijoittajien keskuudessa. Pörssiosakkeiden kotitalousomistajista naisia on jo kolmannes.

– Vastuullinen kuluttaminen yleistyy, ja tämä heijastuu myös arvopaperimarkkinoille. Sijoittajien ostopäätöksiin vaikuttaa esimerkiksi se, miten yritys kohtelee henkilöstöään tai huolehtii ympäristöstään. Naisten urakehityksen edistäminen kertoo siitä, että yritys ottaa tasa-arvoasiat vakavasti.

Kiintiöpaikkoja harkittava

Naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on kehittynyt suotuisasti. Tätä on edesauttanut listayhtiöiden hallinnointikoodi, joka velvoittaa, että hallituksessa on oltava molempia sukupuolia.

Vuonna 2004 hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi, että valtioyhtiöiden hallituksissa on oltava naisia vähintään 40 prosenttia. Tavoite saavutettiin nopeasti muutamassa vuodessa. Sen sijaan muissa pörssiyhtiöissä 40 prosentin rajapyykki on vielä kaukana.

– Akavan kanta on, että mikäli tavoitteeseen ei muuten päästä, on harkittava kiintiöiden käyttöönottoa, Arkio sanoo.

Tasa-arvosuunnitelmilla tuloksia

Linnainmaan mukaan syinä naisten vähyyteen yhtiöiden johtopaikoilla voidaan pitää muun muassa asenteita, naisten liiallista itsekriittisyyttä, verkostoitumisen vähäisyyttä ja koulutusvalintoja. Toimitusjohtajiksi edenneet miehet ovat tyypillisesti suorittaneet kaupallisen tai tekniikan alan tutkinnon.

– Koulutusvalinnat tuovat hitaita muutoksia naisten työmarkkina-asemaan. Viime vuonna jo puolet kauppatieteistä valmistuneista oli naisia, teknisiltä aloilta valmistuneista yli joka viides. Silti toimitusjohtajan tuolia ei tulisi lähtökohtaisesti osoittaa vain tietyn koulutustaustan omaavalle. Osaamisen laaja-alainen hyödyntäminen voi tuoda yllättäviä, myönteisiä tuloksia, Arkio pohtii.

Keskuskauppakamarin mielestä naisten johtopaikkoja voidaan parhaiten lisätä laatimalla yrityksiin konkreettiset tasa-arvosuunnitelmat ja lisäämällä avoimuutta yritysten johtopaikkojen sukupuolijakauman kertomisessa.

– Elinkeinoelämän vastuuskunnan EVAn laatimat suositukset naisten aseman parantamiseksi kannattaisi ottaa jokaisessa yrityksessä käyttöön, Linnainmaa suosittelee.

Akavalaisten naisten tilanteessa parannettavaa
 
Yksityisellä sektorilla työskentelevistä korkeasti koulutetuista naisista 18 prosenttia toimii johtajana tai ylemmässä virkamiesasemassa, miehistä 34 prosenttia.

Valtiosektorilla korkeasti koulutetuista naisista 20 prosenttia työskentelee johtotehtävissä tai ylimpinä virkamiehinä, kun miehillä osuus on 19 prosenttia. Valtiolla miesten ja naisten osuus johtotehtävissä tasoittui vuoden 2010 alusta, kun miesvaltaisesti johdettu yliopistosektori siirtyi yksityisen sektorin puolelle.

Kirkon piirissä tasa-arvo on edennyt, kun Irja Askolasta tuli Suomen ensimmäinen naispiispa. Myös Suomen kirkon pappisliiton Eija Nivala tekee historiaa liiton ensimmäisenä naispuheenjohtajana.
 
Kuntasektorilla naisten osuus johtotehtävissä ei juuri ole kasvanut. Kunnalla työskentelevistä korkeasti koulutetuista naisista seitsemän prosenttia toimii johtotehtävissä tai ylimpinä virkamiehinä, kun miehillä osuus on 18 prosenttia.
 
– Tällä hetkellä meillä ei esimerkiksi ole yhtään naista kymmenen suurimman kaupungin johdossa, Arkio huomauttaa.
 
Naisten vähyys myös ammattiliittojen hallituksissa on saanut julkisuutta. Arkion mielestä peiliin pitää katsoa.
 
– Tasa-arvotyötä on jatkettava myös Akavan omassa organisaatiossa. Vaikka jäsenkunnasta puolet on naisia, Akavan hallituksen jäsenistä vain joka neljäs on nainen.
 

Artikkeli on julkaistu Akavalainen-lehdessä nro 5/2011.