Liittovaltuusto vaati syksyn kokouksessaan, että yhteiskuntatieteellisen koulutuksen aloituspaikkoja on vähennettävä noin viidenneksellä nykyisestä. Sain aiheesta palautetta, että eikö tämä ole oman oksansa sahaamista. Jos maailmassa olisi vähemmän suomalaisia yhteiskuntatieteilijöitä, olisi se paljon nykyistä ikävämpi paikka.

Ikävyydestä en tiedä, mutta tilastot koulutuksemme tilasta kertovat karua kieltään. Opiskelijoiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, kun taas opettavan henkilöstön määrä junnaa paikallaan. Aloituspaikkojen vähentämisestä vapautuvat opetusresurssit pitäisikin käyttää täysimääräisesti opetuksen laadun ja opiskelija–opettajasuhteen parantamiseen. Ne eivät saa valua mihinkään muuhun. Jokaiseen opiskelijaan voidaan kiinnittää enemmän huomiota, mikä tarkoittaa sitä, että valmistuneita olisi jopa nykyistä enemmän. Me emme siis vähenisi.

Kannan liittovaltuuston tavoin huolta myös yhteiskuntatieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuudesta Suomessa. Vetoankin yhteiskuntatieteellistä opetusta antaviin yliopistoihin: profiloitukaa yhteiskuntatieteisiin. Ainakin muutaman yliopiston Suomessa pitäisi valita yhteiskuntatieteellinen tutkimus ja koulutus painopistealueekseen aivan yliopiston yleisen strategian tasolla. Vain siten voimme säilyttää korkealuokkaisen opetuksen ja tutkimuksen Suomessa.

Tuleva kevät näyttää edunvalvonnan kannalta erittäin haastavalta. Yksityisellä sektorilla neuvotellaan kiivaasti EK:n asettamaa 0,5 prosentin palkka-ankkuria vastaan. Kuntien ja valtion sopimukset päättyvät tammikuun lopussa, mutta molemmissa on suuria haasteita edessä. On syytä nyt levätä ja ladata akkuja tulevalle vuodelle.

Toivotan rauhaisaa joulunaikaa kaikille.

Elina Moisio
Puheenjohtaja