Omaisuuden siirtäminen seuraaville sukupolville aiheuttaa usein päänvaivaa, olipa omaisuus suuri tai pieni. Pohditaan sitä, annetaanko nyt lahjana vai kuoleman jälkeen testamentilla. Koska jokainen tilanne on yksilöllinen ja omaisuuden lahjoituksiin ja testamentin laadintaan liittyy monenlaisia kiemuroita, on suositeltavaa kääntyä jo suunnitteluvaiheessa asiantuntijan puoleen. Lahjana annetun omaisuuden osalta on varmaa, että sen saa se, kenen antaja sen haluaa saavan. Testamenttisaantoon liittyy joitakin epävarmuustekijöitä. Pääsääntö kuitenkin on se, että myös testamentattu omaisuus menee sille, jolle se testamentissa on määrätty.

Jos lahjanantajan oma taloudellinen tilanne on sellainen, että hän huoletta voi luovuttaa omaisuutta eläessään, lahjoitus voi verotuksellisesti olla testamenttia edullisempi vaihtoehto. ”Ylimääräinen” omaisuus, jonka arvo vain vuosien myötä kasvaa, kannattaa siirtää jo eläessä.

Lakimääräistä perimysjärjestystä ja perinnönjakautumista voi muuttaa testamentilla. Jos testamentin tekijä on avioliitossa, testamenttia suunnitellessa on muistettava, että aviopuolisoilla on yleensä avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Jos avio-

oikeus on, kuoleman jälkeen perittävän ja lesken välillä tehtävän osituksen lopputuloksesta saattaa riippua, jääkö testamentissa mainittu omaisuus perittävän varoihin vai ei.

Verosuunnittelu on tärkeää, mutta liian pitkälle vietynä se voi johtaa hankaliin tilanteisiin. Usein pyritään siihen, ettei saajilta menisi lahja- tai perintöveroa tai että sitä menisi mahdollisimman vähän, mutta ei oteta huomioon yhteisomistuksen tuomia ongelmia. Tyyppiesimerkki on kesämökin siirto lapsille. Kesämökki on hyvin usein paitsi omistajien myös heidän lastensa ja näiden perheiden käytössä. Lahjoittaessaan kesämökin kaikille perillisilleen tai useammalle heistä vanhemmat ajattelevat verosäästöjä ja samalla haluavat, että suvun yhteiselo heille rakkaalla mökillä jatkuu vielä heidän jälkeensäkin. Tyypillistä on, että kesämökki lahjoitetaan kaikille lapsille ja vanhemmat pidättävät itselleen hallinta-oikeuden. Mökkeily sujuu yleensä sopuisasti vanhempien eläessä, ainakin niin kauan kuin vanhemmat jaksavat hoitaa ja rahoittaa mökin ylläpidon, mutta heidän kuoltuaan tulee ongelmia. On varmasti paljon onnistuneita yhteisomistuksia, joissa osapuolet noudattavat yhteisiä, kirjoitettuja tai kirjoittamattomia pelisääntöjä, eikä kukaan joudu yksin mökin kattoa paikkaamaan muiden ottaessa aurinkoa, mutta nämä onnistuneet tapaukset tulevat valitettavan harvoin esille asianajajan työssä.

Varojen lahjoittamisessa on vaara, että lahjoittajan oman elämän taloudellinen turvaaminen unohtuu. Lahjoituspäätös voi myöhemmin osoittautua harkitsemattomaksi, kun sairastumisen tai muun muuttuneen olosuhteen vuoksi omaisuudelle olisi ollut itselläkin käyttöä. Testamentti olisi ollut parempi vaihtoehto siinä tapauksessa.

Perintö- ja lahjaverovelvollisuus koskee kaikkia testamentin- ja lahjansaajia. Verovelvollisuus syntyy testamenttisaannossa perittävän kuolinhetkellä ja lahjassa sen saantihetkellä. Saajat jaetaan kahteen veroluokkaan sekä perintö- että lahjaverotuksessa. 1. veroluokkaan kuuluvat aviopuoliso, omat perilliset suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja aviopuolison rintaperilliset. Muut kuuluvat 2. veroluokkaan. Verotettavan perinnön alaraja on 20 000 euroa ja verotettavan lahjan 4 000 euroa riippumatta siitä, onko saaja sukua vai ei. Kolmen vuoden välein omaisuutta voi siis lahjoittaa vajaan 4 000 euron arvosta verovapaana kenelle tahansa.

Perintöverotuksessa on huojennuksia, joita lahjaverotuksessa ei ole. Leskeä verotetaan puolisovähennyksestä johtuen

perinnöstä, kun saadun omaisuuden arvo ylittää 80 000 euroa. Alaikäistä rintaperillistä puolestaan verotetaan, kun omaisuuden arvo ylittää 60 000 euroa. Alaikäisyysvähennyksen saa vain perimysvuorossa oleva alaikäinen rintaperillinen.

Lahjanantaja voi pidättää lahjan kohteeseen elinikäisen tai määräaikaisen hallintaoikeuden esimerkiksi itselleen, puolisolleen tai lapselleen. Testamentintekijä voi määrätä omistusoikeuden toiselle ja hallintaoikeuden toiselle. Mitä nuorempi on hallintaoikeudensaaja, sitä suurempi on hallintaoikeusvähennys perintö- ja lahjaverotuksessa. Määräaikaisellakin hallintaoikeudella saadaan jo merkittävä verosäästö. Se saattaisi monessa tapauk­sessa olla parempi vaihtoehto kuin elinikäinen hallintaoikeus. Elämme yhä pidempään. Jos ikääntymisen seurauksena siirrytään laitoshoitoon, saattaa hallintaoikeudesta tullakin rasite.

SVAL:n jäsenetuna oikeudellinen neuvonta yksityiselämän lakipulmissa.

Aune Manner

asianajaja
Asianajotoimisto Bützow Oy
www.butzow.com